Ja aikaansaivat moisia S-kokoisia huutislaisia.

Se niistä. Sitten tähän meidän elämään. Kuuluuhan aikuiselle lapsena jo vesirokon sairastaneelle oireisiin mustan kuopan pohjalla olevat silmät? Jotka melkein pysyvät auki? Vai onkohan minulla joku vielä vakavampi... =O *kurkkas peiliin - just ja just jaksoi*

Meillä oli ratkiriemukas yö. Tai no. Kaikki muut ainakin melkein nukkui, mutta siis noin niinkuin muuten. Ja Yrittäjää täytyy kyllä ihaillen tuijottaa. Hänellä on Unen Lahjat. Oikeesti. Meidän uhmispuhmis söpöläis MiNää on puolihorteessa vesirokkoisena aika pitch. Hän heittelehtii meidän välissä, itkee (tuolleen ehken kuvailisin sitä ääntä lähiten), mätkii nyrkeillä silleen kovaa ja nurkantakaa-tyylillä ja sokerina pohjalla - tadaa - raapii. Ja silleen ihan asenteella, ei mitenkään nätisti rapsuttele vaan silleen tosiaan raapii. Kissamaisesti suorastaan. Ja siis niistä Yrittäjän Unen Lahjoista. Vesirokkolainen heittelehti itsensä lopulta (itkien) ihkan naaman päälle. Ihka jatkoi kuorsausta. MiNää siis oli suu kiinni ihkan korvassa. Samalla hän myös hakkasi pikkuriikkisillä nyrkeillänsä sitä ihkaa. Ja ei. Minun rakas aviomieheni - lasteni isä -  kuorsaa edelleen kuin ei mitään tapahtuisi ympärillä. Voisiko teidän mielestänne tuota kuvata jo pommiksi...? Minusta voisi, mutta saatan olla vähän jäävi tässä asiassa. Siinä vaiheessa vasta ölähti, kun pieni prinsessansa otti kaiken tuon muun lisäksi ja rääpäisi ihkaa silmästä. Tuo jo vähän otti ja tuntui sitten raavaassa miehessäkin. Tämän jälkeen tapahtui vähän jotain ja vähän muutakin ja seuraava kerrottavan arvoinen juttu on sitten se, että pieni raukka neito hädässä itki lohduttomasti ja käpertyi rakastavan äidin kainaloon ja vaipui (taas pariksi minuutiksi) uneen. Hän on niin hellyttävä. Myös Hellämieliseni ilostutti minua yön tunteina. Hänen pippelinsä vieressä olevat vesirakkulat kutisevat. Tiedän sen siitä, että pippeliä ei ihan taatusti aseteltu illalla vaippaan siten, että se sojottaa ylöspäin. Ihan varmasti ei tehty näin. Eli tulipahan lakanatkin ainakin yhteen sänkyyn vaihdettua pitkästä aikaa. Tänään oli aikomus muutenkin siivota, mutta jostain syystä nyt sitten päädyinkin olemaan vain äreä. Eli siis siivouspömöilen ilman siivousta. Kätsää. Ja vielä vähän tähän aiheeseen liittyen, kellonaika 04:44 näyttää jännältä. Ainakin jos vertaa tylsään 03:39:ään tai 05:16:een. Harmittaa ihan sikana, että missasin 05:55:den. Minä pöljä taisin nukkua tuon onnen ohi.

Päivällä kaksikko on ollut suht rauhallinen. Mitä nyt päikkäreiden aikaan piti vähän ja sitten välillä jonkun tavaran päälle. Mutta muuten. Näppylöitä (=lapsia) on rasvailtu ja puhalleltu ja opeteltu rauhallinen "rapsutus". Sellainen kynnetön. MiNää 2v1kk:ttakin osaa sen ihan älyttömän hyvin. Sen jälkeen kun on äidille näyttänyt ja ollut ylpeä osaamisestaan, voikin vähän raapia kynsillä niitä kutiavia näppylöitä. Yllätin myös tuossa äsken pikkuisen tyttöseni istumasta rauhallisena sohvalla. Hän tuijotteli pientä kättänsä, jonka päällä on yksi yksinäinen näppylä. Aikansa tuijoteltuaan otti ja puhalsi (pipin pois).

Kaikki muut äidit esittelevät lapsosiaan kauniissa vaatteissa hiukset kammattuina jne. Minä näköjään tykkään ennemmin esitellä sellaisia visvasyyläisiä ja muutenkin vähän sairaan näköisiä rakkaitani. Yllättävä piirre itsessäni.

Ja eilen meidän oma pieni kotipeikkosemme Vili saapui. Ja me kaikki ihastuttiin kyllä ikihyviksi häneen!! Maailman suloisin peikko asuu nyt meillä! Kiitos vielä Sinikka!