Se kun iskee pieneen pieneen, niin se on ihan otsikon arvoinen tapahtuma. Aika moni varmaan komppaa kantaani? Yrittäjä kiikutti HippHopparin seurueineen Hailuotoon juhlimaan 12 kuukautisia, joten minä olen nyt sitten ollut lukittuna sisätiloihin pikkuisen korvakipuisen MiNäään kanssa. Hyvää aikaa piikitellä ANTAUMUKSELLA pöksylöitä siis. Tuli tehtyä tällä kertaa erityistarkkaa työtä - oli oikea fiilis hommaan päällä katsokaas. Kärpäspiikityksen ajan MiNää nukkui viereisellä sohvalla ja Merenneitosen ja Meritähtisen piikityksen ajan MiNää nökötti tisukalla. (*kiitos kiitos kiitos jälleen kerran maailman yhdestä parhaasta keksinnöstä*) Eli M-koossa huutikseen siis tämmöistä tällä kertaa:

Kärpäsvauvasta tuli aika paljon tarkempi kuin alunperian aioin ja Meriaiheisten peppuun päätyi sitten tuommoinen turvatyyny pienen vilahtavan merenneidon pyrstön sijaan. Kun oli tuota luppoaikaa istuskella.

Tosiaan yhden aikaan yöllä - juuri kun olin vaipunut uneen - parkaisi MiNää ja parku vain jatkui ja jatkui. Mikään ei auttanut. Lopulta hoksasin, että aina välillä pikku kätönen ohjautuu oikean korvan päälle ja lopulta sain itkun seasta selvää sen verran, että vakuutuin sen korvan olevan pipi. Siispä apuhuuto alakertaan. Sipulisilppua ja chamomillaa kiitos. Pikatoimituksena. Chamomillat ne pikkukätöset heitti menemään ja sipulisilppu oli kans ei-hyvä. Syli oli not-pop ja samon sänky. Hän halusi alas. Hän oikeasti halusi alas. Lopulta neuvottomana myönnyin ja sain lahjottua ennen alasmenoa lupailemalla sohvatisukkaa, sipulikäärön kaulaan ja Chamomillat summuun. Sitten köpsittiin alas ja otettiin sohvatisukkaa. Aika pian kuitenkin neito pieni hypähti pois sylistä ja siirtyi viereiselle sohvalle iskän syliin nukkumaan. Tosin siitäkin sitten pian siirtyi takaisin tisukalle. Kun iskä hipsi yläkertaan, suostui MiNääkin lähtemään takaisin nukkumaan. Yritti unta omassa sängyssä. Noup. Meidän keskessä. Noup. Minun päällä. Noup. Mikään ei ollut hyvä, joten herättelin monta kuukautta sängyssä nukkuneen tisukan syvästä unestaan ja niin me lopulta kolmen aikaan yöllä rauhoituttiin kaikki. Neljältä olen ilmeisesti nukahtanut.

Seitsemältä aamulla siirtyi MiNää iskän kanssa alas jatkamaan unia, ja sohvalla nukutti kymmeneen. Minut kutsuttiin apuihin yhdentoista aikaan. Joten yllättävän paljon sitä kuitenkin sai nukkua, vaikkakin yön tunteina olin lähes vakuuttunut, että en ihan noin paljoa tule nukkumaan. Uskotteko...?

Korva on edelleen kipeä. =( Kuumekin on noussut. Sipulit tuoksuu ja ajattelin kokeilla kaalia myös. Se vain vähän mietityttää, että mitenhän se käytännössä tapahtuu tuommoisen kaiken päältään repivän 2,5 veen kanssa? Jeesusteipillä...? Tai sitten leikitään lääkäriä ja semmoista leikkiä, että MiNäää olisi niinku ollut vähän isommassakin pään alueen leikkauksessa. Harmi vain, kun meidän leikkilästä puuttuu ne nukutuslääkärit, jotka oikeesti nukuttaisi tuon sitomisen ajaksi.

Oikeaa homeopaattista on etsitty ja mietitty ja MiNää itse päätyi yhteen joka tietenkin loppui tokan annoksen jälkeen. Jotenkas Yrittäjä sai kipaista Oulun keskustassa synttärisakin kanssa, ennenkä siirtyivät Hailuodon lauttajonoon. MiNää kun tietää parhaiten itse sen oikean valmisteen. Tarpeeksi monta kertaa on valkannut 2-3:sta näyttämästäni juuri sen valmisteen, johon itsekin olin raamattuani tarkasti tutkittuani päätynyt. Toivottavasti alkaisi pian parantumaan, niin ei tarvitsisi hakea myrkkykuuria. =(

Saas nähdä mihin lauttaan se synttäriporukka mahtuu kotimatkalla. Mennessä olivat ymmärtääkseni päässeet vasta kolmanteen lauttaan kyytiin. Aika moni on halunnut ekana kunnon lämpimänä päivänä biitsille. Ja veikkaan, että kaikki ne haluaa sieltä sitten myös poiskin. Todennäköisesti samaan aikaan kun se meidän juhlisakkikin.