Oma pieni MiNääni siis. Mutta ensin taas tuttuun tapaan blogintäytettä. Väsäsin tilauksesta päiväkuoreksi M+ -kokoisen pöksyttimen ja yökuoreksi L-kokoiset vermeet. Tämmöiset tuli:

Näiden pöksyjen mallina toimi perheen koiruli. Ja sitten taiteilija itse ei tehnyt siitä IHAN TARKOITUKSELLA KATSOKAAS mallinsa näköistä. (okei, yritys oli kova...) Koiru on rodultaan cairnterrieri. Söpö tapaus - näin pari kuvaa hänestä. =)

Yöpöksyihin sitten lehmä unia ilostuttamaan.

Ja just hoksasin, että kukka on mystisesti häipynyt peppupuolen kuvasta.... Täytyy siis vielä kaivaa neula esille. Koirun kanssa kaivoin neulan esille ekojen kuvien jälkeen. Tietokoneen ruudulla huomasi paremmin muutaman korjattavan kohdan nimittäin. Vieläkin tuossa huomaa, mutta ei jos laittaa silmät kiinni. *kokeillut*

 *****************************************

Siiten se meidän ongelmanratkaisijattaremme. Hänhän huomasi tässä vasta 2,5 vuoden iässään kauhean puutteen. Asian, jota ilman on jäänyt elämänsä varrella. Vaan eipäs jäänyt tyttönen tuleen makaamaan.

Eli meillä siirryttiinkiin suoraan subuteksiin. Tuo kapistus ei siis suinkaan ole kissanlelu ja tuo tuttiketju ei ole puuvillanaru, jolla sitä olisi niinku vedetty kissan edelle. Ei. Se ON tutti ja siinä on kätsä tuttiketju.

Ja muuten MiNäään otsassa oleva naarmu ei suinkaan ole isosta isosta haarukasta, joka osui tuohon silmän päälle hänen hypätessään sen haarukan kanssa pöydältä. *kylmiä väreitä* Yrittäjä ihan varmasti huijaa minua. Haluaa saada veret taas vaan virtaamaan tai jotain.

Mutta mutta. Meillä täällä kotikaksikko rakentelee tuolla selkäni takana suht huomaamattomasti niin megalomaalista majaa, että tarttee vissiin mennä vähän kaveriksi. Muuten saan alkaa rakentamaan taloa. Nyt selviän vielä ehken vain viikkon kestävällä siivoilulla. Miten nuo oikeasti on noin nopsakoita...??