Siis tietty siitä, että joku kaunis päivä nuo lapsukaiset lentää pesästä.

Mutta nyt akuuteimpana tuskan aiheena on luopuminen näistä:

Tässä nyt saattaa olla pieni kytky, mutta sanon silti. JESTAS NUO ON SULOISET!! Ja ihan vain tuon hahtuvan ja noiden värien ansiota. Nuo on ylipehmoiset ja jotenkin niin herttaisen sävyiset kaikin puolin. (ja niin ihanan piskuiset - piskuiselle ihmiselle tehty). Lykkäsin raasut huutikseen ja jo nyt vähän ressaan sitä päivää kun huuto päättyy. Jos siis joku noita huutaa tietty. Mutta osaan kuvitella sen kuoreenpakkaamishetken sitten... Luulen vahvasti, että nuo on taas sarjaa *hyvin hankala luopua*. Mutta kun en minä oikein noille käyttöäkään keksi. Seraffiinallekin liika isot ja. Voishan niitä tietty aina sovitella tuon kokoisille kylässä käyville lapsosille... hmmm. TAI sitten ihan vain tuijotella ja hypistellä ja sivellä poskea vasten. Miksi minä tein nuo???! Pöljä pöljä pöljä.

Tuossa vielä yksi kuva rakkaista ja lähinnä heidän lahkeistansa. Eli nuo on sellaiset älyhousut - niiden käyttöikää voi ensin kutistaa kääntämällä resorit ja sitten jatkaa avaamalla ne taas auki. Ei ole juu oma keksintöni.

Ja sitten sille kuululle Oulunsalon lapsenvaanijalle jos sattuu vaikka täältä lukemaan:

"Painu oikeesti jo vaikka maan alle tai jonnekin kauas pois ihmisasutuksen läheisyydestä. Olet äärettömän ressaava meidän koko Oulunsalolaisten vanhempien ja lasten mielestä. Alkaa jo riittää sinun kyttäykset ja lasten houkuttelut. Mene oikeasti pois. Jooko? Pikkaisen kuule hankaloitunut pienten koululaisten vanhempien ja lasten elämää. Ja tiedoksi - et sinä täältä ketään mukaasi saa, et hyvällä etkä pahalla. Joten turhaan täällä vaanit."