Kahdet eri perheisiin suunnitellut tilauspökät valmistui. Ekana jonossa odotteli Lehmärintessa ja tokana Peikkotyttönen. Molemmat kokoa M.

***************************

Piikittelyapuna minulla toimii nykyisin innokas MiNäää. Hän osaa jo aika taitavasti osua piikitysalustaan eikä äitinsä reiteen, jonka päällä koko viritelmä usein oleskelee. Piikitystyökalua hän onneksi vielä kumartaa pelokas katse silmissä, mutta yksittäinen neula on jo menettänyt pahimman terävyytensä hänen mielessään. Vaikkakin on nähnyt muutaman kerran Suuren Verenvuodatuksen äitinsä sormesta. Hän kun katsokaas hallitsee jo tuon työkalun.

Myöskin tällää aika-ajoin pyllynsä minun Byllyn viereen, kun istun puikkoineni terapiaistunnoissa sohvalla. Ja kaivaa jotkin, ihan sama mitkä,  puikkojen asemaa ajavat esineet (mm. Wiin yksi liitosjohto on oiva puikonkorvike, joka erinäisistä syistä täytyy toimittaa alakertaan aina silloin, kun Hellämieliseni touhuilee yksin yläkerrassa...) käsiinsä ja suikkii niiiiiin aidon näköisesti. Melkein näen valmistuvan neuleen silmissäni. Tänään sitten päätin koettaa opettaa (vasenkätiselle =P) pienokaiselleni vähän hiirenhännän tekoa. Harmikseni laiskana ihmisenä nappasin lähimmän langan, joka nyt sitten sattui olemaan hahtuvaa... Tuolla ei onnistunut, vaikkakin kovasti oli heti juonessa mukana. Täytyy kaivaa leikkilankaa ( = jotain muuta kuin hahtuvaa) tässä joku päivä. Josko ehtisin ennen hänen kässänopeaan.

Hellämieliseni torso poseeraan näissä kuvissa. Painoa hällä on 18-19kg ja pöksyt siis kokoa XL. Hianosti istuvat tuhtiakin tuhdimman yövaipan päälle.

Tuo sienipepa on sitten muutes ilmoitettu eskariin... =O Siis se minun *mikäs harteikas heppu täältä on oiken tulossakaan*-lapseni (kätilön sanoja lainatakseni). ESKARIIN!? Mutta on se sinne kyllä niin innoissaan menossa että menkööt.

Tänään on isäni melkein seitenkymppiset. Kunnioitettava ikä kyllä jo tuo melkeinkin. *ensivuoden juhlia odotellessa* Toivottavasti itse voisi yhtä hyväkuntoisena moisena joskus myös maailmaa rauhassa ihmetellä. Laittelen nyt tähän sitten vaikka eräät kuvat, jotka unohdin joulun jälkeen teidän kanssa jakaa. Nämä nyt varsinaisesti eivät blogin aiheeseen liity, mutta samoista käsistä he ovat kuitenkin syntyneet kuin muutkin tuotokset. Lentelivät jouluna siskolleni ja äidilleni. He olivat rakkaita lapsia, siksi näin monta kuvasta. Olkoot he isälle onnenenkeleinä (toinen kyllä asuu ihan fyysisestikin samassa kodissa...).