Sen oikean elämän lomassa jossain välissä (en ymmärrä itse missä), olen näperrellyt yhdet L-kokoiset tilauspöksyttimet. Tällaiset heistä muodostui.

 

 

*******************************

 

Oikea elämä iski meille torstaina klo kuus. Tai no oireili se jo heti päikkäreiltä MiNäään herättyä, mutta tuolloin meni matto, sohva ja minun housut. Alle puolen tunnin päästä meni toinen sohva ja minun housut ja sellainen vanha puinen arkkupöytä. Alle puoli tuntia meni meidän ruokapöytä (sekin käsittelemätöntä puuta kuten arkkukin - ja rustiikkinen, eli reikiä täynnä).  Meidän MiNäää ei tykkää oksentaa astiaan, koska silloin hän myöntyisi oksennukselle. MiNää taistelee viimeiseen asti vastaan ja oksentaa sittenkin just päinvastaiseen suuntaan kuin astia. Siistii.

Onneksi sattui tämä meidän oikea elämä aurinkoisiin kevätpäiviin. Pyykki kuivaa näppärästi pihalla.

To-pe yö oli kaikkea muuta kuin yö. Jo illan jatkunut "*ulinaa* , Antakaa vettä!!!! *ulinaaaaa* Antakaa vattä!!!" jatkui KOKO yön. Meidän tautilainen ei nukkunut kuin pari 10- 15 minuutin pätkää ulinan välissä. Jos hänelle antoi hyvin rajoitetun hörpyn vettä, hän joko:

A: Jatkoi samaa linjaa  tai

B: Oksensi sängyssä (ei astiaan, ei missään nimessä) ja jatkoi samaa linjaa.

Välillä jaksoin ja välillä en. Loppuyöstä ei enää ollut edes huono omatunto jos en jaksanut.

Vähän ennen kuutta alhaalle nukkumaan siirtynyt Yrittäjä tuli hakemaan pienen kaverikseen. N. 10 minuuttia tuosta Hellämieliseni oksensi koko suuren mahalaukkunsa lattialle. Siivosin lammikon ja NUKAHDIN!!? Kunnes alle puolen tunnin päästä heräsin Hellämieliseni liikehtimiseen ja lykkäsin ämpärin sängynviereen. Johon pikku mieheni hienosti tähtäsi koko loppu (lällälllällällieru)mahansisuksensa. Ja oli itsekin ylpeä osumastaan. Tuon jälkeen Hellämieliseni nukahti ja heräsi 10.30 ja totesi: "Saanko mä äiti puuron jälkeen Weetabixiä?" Alan olla lähes varma, että hän ei ole mies.

MiNää puolestansa eli sitä minun oikeaa elämääni. Ulisi tuota anna vettä virttä ulinan lomassa. Koooo-Kooo Pää-i-vän. Hän nukkui 3  10-15 minuutin pätkää välissä. Minun piti istua visusti hänen vieressään, ja yrittää napata edes osa puolen tunnin välein tulevasta tuotoksesta astiaan. Hän oli edelleen sitä mieltä, että kun ei asiaa myönnä, niin ei se tule. Tuli hitsi vie silti.

Kun Yrittäjä kotiutui klo 16.30 (soitettuaan ensin klo 14.45 ilmoittaakseen, että lähtee ihan kohta ajamaan autolla moottoritietä n. 10km:n päästä) ja totesi ensitöikseen: "Onko hällä noin kipeä maha?" (ulinasta ilmeisesti päätteli) Johon Meemeli (perheen äiti) totesi (huutamalla itkunsekaisella äänellä)

"Eikun SE HALUU SITÄ VETTÄ!! Että sais taas oksentaa lisää! Se ei halua nukkua ei." Ja tuo oli sellainen tiivistetty versio. Sitten painelin työhuoneeseen hengittämään. Jos olisi ollut mittari kädessä, niin varmaan enkat olisi vedetty. Sellainen oikeen elämän huippu RR-lukema.

Illan se neito sitten nukkui nätisti iskän sylissä, eikä oikein enää edes oksentanut. Uskoi se Yrittäjä silti, että ihan noin ei päivä ollut kulunut.

Siirrettiin sitten nukkuva neito lopulta yökkärin vaihdon jälkeen ylös nukkumaan ja nukkui kolmella vesitankkaustauolla koko yön kainalossa. Aamulla herätti iskän ja lähtivät alas. Luultiin jo että on ihan kunnossa, kun ei tuntunut enää lämpöiseltäkään, mutta niin vain otti ja oksensi muutaman puurolusikallisen jälkeen. Ja päivän on nyt sitten nukkunut (ja välillä oksentanut tai ruikuloinut) sohvalla. Silmät on jo montulla, mutta suostuu kuitenkin onneksi vähän juomaan ja nestekin tuntuu pysyvän jo välillä useamman tunninkin sisällä. Mutta empäs silti vielä kauheasti tuulettele asian suhteen. Kunhan viskasin ajatelman Mr Murphylle.

Näinä parina päivänä olen taas muistanut, että MIKSI minä en tykkää oksennustaudista. Minä siis muistin selkeästi, että tosiaan en siitä tykkää. Mutta nyt siis entinen oikea elämä on palannut karuina pieninä pätkinä muistin syövereistä. Ekana "yönä" jopa mietin, että "Apua jos odottaisin vielä Tattisia (vkolla 24+). Olisin varmaan lähtenyt synnyttämään...

Mutta ompahan tullut pestyä kaikki pyyhkeet, lakanat, suurin osa vaatteista, yksi matto ja jopa muutama sohvanpäälinenkin. Käy se tietty näinkin, jos muuten on laiskottanut.

 

Hahtuvaan ei myöskään mielestäni olla vielä hukuttu, jotenka tilasin sitten vähän lisää. Virolaisia yksi muovipussillinen ja yksi pahvilaatikollinen Pirtsukkaa. Pirtsukan tilaussysteemi on vain suoraan sanottuna sieltä ja hahtuvaa sitten tulikin. Olin ensin laittanut, että yhtä tiettyä väriä 2kpl ja perään aina eri riville pilkulla erottaen liudan muita värejä. Noita halusin siis yhden kipaleen per väri. No, niitäkin oli sitten tullut 2... Ja aika loppupäässä halusin yhtä väriä 3kpl ja loppupätkää sitten yhden. Arvatkaas tuliko niitä loppujakin se yksi, vai kenties kolme? Olin tilaavinani 16 kiekkoa, mutta taisin saada melkein 40... Enkä jaksa etes valittaa (siis sinne Pirtsukalle). Ompahan mitä harrastaa hetkeksi aikaa. Ja pöljyyksissäni olin sitten vielä tilannut pinkkiä, vaikka tarkoitus oli tilata huurteista pinkkiä. Ja tuo noiden pinkki on kyllä violetti... tuosta en varmaan etes voisi valittaa. Enkä kyllä jaksaiskaan. Niitäkin on nyt sitten kaksi kiekkoa. *ärmur*

Jään odottelemaan oikean elämän jatko-osaa. Meillä on nimittäin sen kanssa skapa. Oikea elämä vs 10 kokonaista valkopippuria. Saas nähdä kumpi voittaa.