Tänään sain lopultakin piikiteltyä huutikseen vuoroaan odottelevat pöksyliinit. S-kokoisia molemmat, ekana tämä piskuinen Saimaannorppa. Hän on ollut viimeaikoina paljon esillä ja nyt sitten päätin pöksyihinkin yhden ikuistaa. Pitkään on ollut haaveena. Ja tietty rakas lapsi eestä ja takkaa ja istuu ja makkaa jne.

Kaveriksi uiskenteli kaRmea meRihiRviö.

 

Eräs perheenjäsenemme haluaisi nykyisin sovittaa jokaikisiä pöksyliinejä ja näihin S-kokoisiin piti äkkiä kekata joku korvike. Koska vaikka tuo eräs kapeaa tekoa onkin (ja oksennustautinsa jälkeen ehken vieläkin kapeampaa jos mahdollista), niin kyllä nää ehken ei ihan olisi enää menneet. Jotenkas apuun etsittiin (kissojen kanssa) Seraffiina. Eli tässäpäs kaksi luonnon omaa peikkolasta sylikkäin, toisella jopa housut jalassa molemmassa kuvassa.

 

***********************

 

Pikkujätkä puolestansa on nykyisin kyllä sellainen ykkösjätkä. Jokapaikassa mukana ja aina yhtä innokkaana.

Yrittäjän kultapoju, jolle piti tietty rakentaa majakin. Näettekö, Yrittäjästä tulee ehken vielä majanrakentaja, tienattaisiin isot summat fyrkkaa. Ekassa kuvassa PöRRö ja PöRRön maja omistajan elkein. Toisessa kuvassa hän metsästää (lempipuuhaa - majasta käsin siis).

PöRRö asuu nykyisin tuossa viimeisenpäälle rakennetussa mökissään ja kiikuttaa sinne hahtuvanpalasia aarteekseen. Uuden hahtuvanöyhdän osaa aina poistaa sieltä kurkkuun juuttumasta silloin, kun mökki liikkuu itsekseen vauhdikkaasti.

PöRRöä haluttaisiin viedä pihallekin joskus. Itsekseen tuo mammanpoika kun ei mene ulos, vaikka ovet huutaisi sepposen selällään. Eri se oli meidän maatiais-Joope, joka aukoi ihan itse ovensa... Ulkoilua varten PöRRön pitäisi tykätä valjaista. PöRRö pelkää valjaita. Tässä kuvassa voi nähdä Ragdollin upean luonteenpiirteen. Tämän piirteen pitäisi tulla esille silloin, kun kissa tuntee olonsa turvalliseksi ja hyväksi. Veikattiinkin, että tässä tapauksessa hän vain esitti kuollutta, jotta vihollinen (ne kauhea valjaat) luovuttaisivat...

Aina uudelleen vetäisi itsensä ihan rennoksi, kun Yrittäjä nosti hihnasta. Oli aika hassu ja söpö. Vielä söpömpi oli, kun Yrittäjä yritti vähän vetää rentona makaavaa innokasta lenkkeilijää perässään. Kauniisti liukui niin lattialla kuin matollakin se löysä kissaläjä. Lopulta jätettiin treenikamppeet ilman piuhaa päälle ja silloin löytyi virtaa. PöRRö juoksi ympäri kämppää ryntäillen noita kauheuksia karkuun. Kipaisi uuninpäällekin ja yritti nukkua pahaa maailmaa kauemmas, mutta piti tulla takaisin alas ja rynniä taas ympäri kämppää. Vähän raukka?  Meidän PöRRö. <3

Pörrön lempipaikka on hänen ikioma uraputkensa. Siellä saa hyvät unet ja vain kerran on tullut uraputkessaan alas. Ei syyttänyt uraputkeaan, koska aika pian palasi sinne tauolle.

Ja miksikäs minä nyt yhtäkkiä innostuin tuosta meidän mammanpojasta näin paljon puhumaan? No, PöRRö saa kesällä pikkuveljen. Tällaisen otuksen. Varausmaksu maksettu ja pentue syntyy vapun tienoilla. Toivottavasti olisi oikeanlainen pentu tuossa satsissa. Täällä ei muuten väki malta enää odotella. =) Uih. Meille tulee kissanpentu!