Eli kun alkuun pääsee, niin eihän sitä malta lopettaakaan. Huutikseen piikittelin kahdet S-kokoiset pöksyt.

*********************

Pöksyt valmistui jo iltapäivällä, mutten ehtinyt tänne heti kirmaamaan. Meidän piti kirmata Hellämieliseni tanssiesitykseen. Hellämieliseni oli maailman suloisin Robotti Ruttunen.

Selvisi myös minulle, että mistä sen tietää itse, että on äiti. Arvaatteko? No tietenkin siitä, että kun katselee 5-7 vuotiaita robotteja lavalla ja on pakahtua ylpeydestä, kun se oma robotti tekee kaikkein makeimman kärrynpyörän. Siis tuntee sellaista aivan suunnatonta ylpeyttä. Siitä sen tietää.

Myöskin ennen esitystä vähän alkumakua asian suhteen antoi se, kun huomasi kamerasta akun olevan loppu. Silloin ei tuntenut ylpeyttä, vaan sellaista lähes iskevää masennusta. Ei jää muistoo ja mitähän se lapsonenkin ajattelee, kun ei ole yhtään kuvaa? Yrittäjä yritti hienolla lelullaan (kutsuu sitä puhelimeksi, mutta minä en edelleenkään tiedä kuinka sillä soitetaan) ottaa pari kuvaa, muttei niistä saa mitään selvää. Pääsinpähän taas pikkuisen näpäyttämään. Ei sillä voi edes videokuvaa ottaa. Onneton lelu (puhelin).

Mutta onneksi Robotti Ruttusemme oli niin äärettömän valloittava, että unohtui kaikenmaailman tekniset ongelmat aika sulavasti.

MiNäää puolestaan nautti esityksistä täysin rinnoin. Taidettiin me molemmat, MiNäää ja Meemeli nähdä hänetkin siellä samakkona loikkimassa reilun vuoden päästä... Hellämieliseni puolestaan siirtyy kesän jälkeen poikien ryhmästä

tadaaa

Hiphop-ryhmään! =D Hän odottaa juu.