Tänään aamulla näytti jo vähän pilviseltä ja päätin sitten että on vesisadepäivä. Jossain piikityksen lomassa kyllä hoksasin, että yksi ihanuuspäivä meni nyt hukkaan, mutta en osannut enää lopettaakaan kun kerran aloitin. Eli työressi vallan ollut, kun huutiksessa ei ole pöksyn pöksyä ollut moneen päivään. Nyt voi relata pariksi viikoksi sen suhteen. Molemmat kokoa S, ekana esittelen maailman söpöimmät Ms Nuppunen-pöksyt. Värit on kyllä aika mieleen.

Ja sitten Mr Muuramuurahainen. Tämä kuulemma puree, katsokaa vaikka sanoi MiNäää pikkuisemme ja työnsi sormensa pöksyihin.

Tänään kun tuossa istuskelin ja piikittelin, porhalsi Hellämieliseni sisään uudennäköisen kamun kanssa. He siinä hetken katselivat touhujani ja tämä uusi tuttavauus kysyi

 - Miksi sinä teet tuollaisia?

Vastailin jotain ympäripyöreää, että nämä ovat villapöksyjä ja teen joillekin jotka tällaisia tarvitsevat.

 - Osaatko sinä tehdä tuollaisia?

=D

Mutta suloisemmaksi tuo vain muuttui. Hellämieliseni nimittäin innostui tuosta kysymyksestä aivan valtavasti. Alkoi esitelmöidä mieletön smaili kasvoillaan.

 - Meidän äiti on tehnyt niitä kuule paaaaaljon. Joku aina kertoo sille, sen on silleen helpompi sitten kun tietää. (tilauspöksyt =D) Ja meidän äiti oikein kuule TaiTeiLee näitä. (kunnon äänenpainolla)

Minen tiedä mistä se on tuon puheensa opetellut, mutta ette usko että tuli tällaiselle tavis kotiäidille hyvä mieli tuollaisesta aidosta pienten ihmisten ihailusta. Ja etenkin tuon Hellämieliseni ylpeästä esitelmästä. Hänen äitinsä on melkein Batwoman. Kun osaa villiksiin kuvia piikitellä.

MiNää osoitteli Ms Nuppusten raidanväriä ja hoki otsa kurtussa

 - Minäkin haluan tätä - katso äiti!! - tätä väriä. MiNäään lemppariväri on edelleen pinkki. Ei päivitystä siis siihen.

Kasvihuoneessa on vesimelon?! *silmät pyöreäänä vaitonaisena* Se on AIKA pieni vielä - pikkurillipään kokoinen - mutta MAAILMAN SULOISIN JA TUNNISTETTAVIN vesimeloni silti. Nyt odotellaan hiljaa vieressä muutama viikko ja tuijotellaan se SUUREKSI. Yövartiovuorot jo jaettu.