Vai mikä tässä oikein mättää? Ehken kuitenkin syynä tällä kertaa oli inspiraation (ja rohkeuden) odottelu. Tämä koiruus ei pettänyt ennakko-odotuksiani, vaan vaati hieman enempi tosiaan päänvaivaa. Nyt enää jännittyneenä odottelen, kelpuuttaako koiruuden omistajaperhe nämä pöksyliinit.

        1244996554_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sattuipa näiden pökien odotteluaikana hassu juttunenkin. Olin jo viikon verran päivittäin useampaan otteeseen tuijotellut kuvaa ja miettinyt värejä ja ressaillut asialla. Kunnes viime torstaina Hellämieliseni jalkkistreenejä aitaan nojaillessa seuratessani, kurkistin olkani taakse ilman sen kummempaa syytä ja näin - oujeah - JUURI TUOLLAISEN KOIRUUDEN köpsyttelemässä isäntänsä kanssa kohti minua. Koiruus ohitti sujuvasti kaikki muut pikkujalkapalloilijoiden vanhemmat ja koukkasi suoraan minua kohti nuuskimaan. Minä häkellyin täysin. Tuijotin muutaman sekunnin koiraa ja kyykistyin seurustelemaan. Sitten aloin söpertää sille keski-iän ylittäneelle herrasmiehelle jotain epämääräistä villahousuista ja koiran piikittelystä. Hän ei mitä todennäköisimmin ymmärtänyt mitään mistä puhuin. Minä vain hämmästelin sitä sattumaa. En ole tietääkseni koskaan nähnyt juuri tuonnäköistä koiraa aiemmin. Ja nyt, kauhean aivotyöskentelyn aikana minulle tarjotaan tarjottimella suloista mallia. Koiruus lähti jatkamaan matkaa ja minä käännyin tuijottamaan pikku jalkapalloilijani ottamuksia. Ajatukset kyllä aika pitkälle pyöri tuon koiruuden ympärillä. Ja sitten aloin harmitella, miksi en tarkemmin tuijottanut sitä karvoitusta. Että miten se luonnossa käyttäytyy ja niinkuin on. Ei mennyt kuin ehkä minuutti, niin näen kuinka se samainen koiruus pyyhältää taas toisesta suunnasta kohti aidanvierustaani... Nyt vaihdoin vain nopean sanan ja tuijotin niitä kiekuroita. Ja kun koiruus samontein jatkoi matkaa, iski minulle päähän kaksi sanaa:

 

"Kiitos mummu."

 

Tarpeeseen tuli.

 

****************************

 

Puutarhassa sattuu ja tapahtuu. Tämä osio itselle mukavaksi muistoksi, joten jos olet kiireinen, niin tähän loppuosioon ei kannata arvokkaita sekunteja uhrata.

Ekana vaikka jatkokuvanen yhdelle pienelle kuvanosaselle tuosta aiemmasta ei-millään-malttais-odottaa-kollaasista. Amppelipetuani (siemenistä kasvatettu) on avannut nuppunsa. MiNäään (pinkkifani) lemppari:

 

1244996612_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sitten pieni suuri ylpeydenaiheeni (ja todennäköisesti tulevaisuuden murheenkryynini) vesimeloni:

1244997114_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kasvimaan laittelin valmihiksi viimeviikolla hallayön jälkeen ja nyt siellä odotellaan enää putkahteleeko maan syvyyksistä vielä ruusupapunikin esille ihasteltavaksi. Sinnikkäästä tuijottelusta huolimatta ei ole pavunvarren varttakaan vielä näkynyt. Herneet sen sijaan on itäneet hienosti ja kohta alkavat jo yltää jo aitaseensakin. Kuva otettu vajaa viikko sitten. Perällä näkyy kaksi auringonkukka maanmuokkaajaa. Vieressä sitten kuva ainavarmasta retiisistä. Siis nuo ITÄÄ varmasti, mutta todennäköisesti onnistun saamaan niistä silti ylipieniä ja kitkeriä rassukoita. Kompostin kasvattajia nimeltään.

1244996655_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 1244996921_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kirsikkapuissa tapahtuu ihmeitä.

1244996719_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Noita löytyi ensin etupihan vuoden kauemmin juurillaan lötkänneestä puusta 3kpl (K O L M E), mutta tuo kuvan kolmikko onkin ihan eri puusta... Vuoden myöhemmin koivujen vierustaan istutetusta samanmoisesta, josta olin ihan täysin ilman toivonkipinöitäkään suunnitellut vain kaunista vihreää pensasta pihallemme. Nyt ihmeekseni laskeskelin siitä 15 kukkaa!! Tämäkin kuva on napattu vajaa viikko sitten ja eilen nuo ihanaiset olivatkin jo puhjenneet kukkaan. Ajatelkaa mikä kukkameri suorastaan olivat ne 15 kukkasta. Puut ovat siis nyt paikoillaan viidettä kesää. Että josko vaikka yksi kirsikka jo meille suotaisiin tapeltavaksi?

Tässä oma pieni esitykseni. Eräs päivä soitin Yrittäjälle Yrittämöön ja tilasin (kuulemma) "semmoisia pätkiä rautalankaa ja sidontalankaa". Olin siis oikeasti tilannut kolmemillistä rautalankaa, kaksmillistä ehkä kanssa ja sidontalankaa. Ja rautakaupasta. Yrittäjä toi jotain puutarhaosion sidontalankaa... Järjesti hän sitten pienoisen keskustelun jälkeen itsensä hieman myöhässä paikalliseen krääsämyymämöön ja sai sieltä kaksmillistä rautalankaa nipun. Ei tuo ihan oikeaa ollut - olisi saanut olla sitä kolmemillistä, mutta päätin yrittää. 3-4 tuntia istuin sohvanpohjalla ja vääntelin ja kääntelin ja käärin ja kirosin. Tuommonen tuli ja nyt pitää vain toivoa, ettei tuo punavaulakin ota ja petä. ELI KASVA PIAN JA PEITÄ TUO ESITYS!!!! Se on kyllä oikeasti niin hassu, että on melkein jopa suloinen.

1244996867_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

MiNääään ihastelema sammalleimu(kohan tämä nyt oli)matto. Hällä sormet syyhyää, mutta on vielä tyytynyt kiikuttamaan voikukkasia rakkaalle äidilleen. Niitä onkin neuvottu pihalta paljon kerättävän, mutta niitä puhallusversioita kaukaa kierrettävän (pihan lähistöllä). Arvatkaa viekö sen rakkaan äidin kaunis kehotus voiton puhalluskukkasten ihanasta puhallettavuudesta?

1244996979_img-d41d8cd98f00b204e9800998e