1256495657_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Pikkuystävys ja vähän isompi ystävys istuvat näiden huutikseen päätyneiden S-kokoisten pöksyttimien edustassa. Ensin näihin piti tulla vain Karhunen, mutta valitteli ikävöivänsä omaa ystäväänsä ja päästin Ketun matkaan. Hyvinhän nuo tuohon molemmat mahtuu. Mikäs on sopuisilla ystävyksillä mahtuessa.

 

1256495591_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Hän puolestansa on unohtanut mennä talviunosille. Etsii vielä kuumeisesti pesäpaikkaa ensikesäksi. Sellaista hyvää, jonne passaisi monta poikasta munia. Kunigattarella on aikaisemmin mainitsemaani kimaltelevaa huovutusvillaa

a)piikissään   

b)siivissään   

ja tietysti

c)kruunussaan.

Loistava, hyvinsyönyt mimmi siis.

1248688898_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Meemeli teki tässä muutama päivä sitten jotain ennenkuulumatonta. 2,5 vuotta enempi ja vähempi karppina oltuaan, päätti hän lopultakin tutustua karppaus.infon reseptipankkiin! Oi mitä sieltä löytyikään??!! Kaikenlaista kuulkaas. Mutta ekana testaukseen pääsi tällainen ihanainen resepti:

Siemenleipä (Leivonnaiset)

Ei sisällä soijaa, leseitä, eikä pellavaa. 12 leipästä

kuusi annosta

1 dl (50 g) auringonkukansiemeniä
1 dl (50 g) seesaminsiemeniä
yhteensä 1 dl (70 g) manteleita ja hasselpähkinöitä

2,5 dl vettä
2-3 rkl sokerijuurikaskuitua
2 tl Psylliumia (esim. FiberHusk)
2 munaa

2,5 dl juustoraastetta
2 tl leivinjauhetta

Siemenet ja pähkinät tehosekoittajlla jauhoksi, leivinjauhe sekoitetaan mukaan.

Sekoitetaan veteen sokerijuurikaskuitu ja fiberhusk ja sitten munat (itse käytin yleiskonetta mutta käsipelilläkin onnistunee)

Jauhot ja juustoraaste lisätään vesi-kuitu-munaseokseen. Tuloksena on suht tiivis taikina josta on helppo muotoilla pellille rieskan tapaisia joko lusikalla tai kostutetuilla sormilla. Pinnalle voi vielä ripotella siemeniä mauksi ja koristeeksi. Paistetaan 225 asteisessa uunissa, leipien paksuudesta riippuen 15-20 min. Annoksesta tulee n. 12 kpl kämmenenkokoisia, ½ cm paksuisia leiväkkeitä.

Tai näin:
Laitoin kokonaiset, kuorelliset mantelit, auringonkukan ja seesaminsiemenet likoon yöksi, aamulla huuhtelin ja jätin olemaan tiskipöydän kulmalle. Illalla huuhtelin vielä kertaalleen, laitoin tehosekottimeen ja lisäsin vettä sen verran että sai hyvin pyöritteyä tasaiseksi. Ideana on se että liotetut mantelit saa hienommaksi kuin kuivat. Ja perimmäinen ajatus on tietenkin se että kokonaisissa manteleissa hyötyaineet säilyvät paremmin kuin jauhetuissa (ja ovat vielä edullisempiakin).

Sokerijuurikaskuituakin kannattaa liottaa vähän jottas pehmenee ja turpoaa vähän.

 

Leipäset ei todellakaan näyttäneet kovin lupaavilta.

1256496698_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mutta kun rohkeana tyttönä peitti sen kakkaran juustolla ja uskaltautui haukkaamaan, niin

 

OIH!

Siis aivan suunnattoman hyvää!!? Siis todella todella suosittelee.

1256496739_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Noihin piti nyt uuden karppileipurin hommata ensin vähän aineksia. Onneksi on kännykät keksitty - ei olisi Yrittäjä muuten hommastaan suoriutunut. Hän joutui jopa käyttämään M Y Y J Ä Ä avuksi etsinnöissä!? =O Tuohon ei Yrittäjä kovin helpolla sorru. Ennemmin seilaa eestaas kauppaa ja käy vaikka sitten uudelleen.

Kun aineet oli tuotu edellisenä päivänä, alkoi Meemeli häärätä aineksia samaan astiaan sitten seuraavana. Siemenet ja pähkinät ja sen sellaiset olisi tietty hyvä saada aika jauhomaiseen muotoon tuollaiseen teokseen. Jotenkas. Meemeli kaivoi esille vuonna 2003 äitienpäivälahjaksi Yrittäjän (itselleen) ostaman yleiskoneen. Jossa puhelinkeskustelumme perusteella - uskallan väittää - ei Yrittäjän mielestä ole tehosekoitinta. Hah. Vaikka puhelimessa meinasti nirhata mieskultaiseni äänelläni, onnistuin silti löytämään sen olemattoman tehosekoittimen ja silppuamaan ainekset. Tällä aikaa HippHoppari lämmitteli leivinuunin ja kun taikinamössö oli (epäilyttävää, mutta ilmeisesti) valmista - lykkäsin kikkarat kypsymään. Tuoksu ei ollut mikään pullantuoksu, vaan - hmmmm - no sellainen "jotain täällä kai tehdään...?"-tuoksu.

Mutta se maku - jopa YRITTÄJÄ tykkäsi kovasti. Näitä tehdään toistekin. Vaaleaa leipää (tämä kikatutti erityisesti HippHopparia).

1248688898_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja sitten sitä h a l p a a huvia. Tätä kun käy ihastelemassa, niin EI MAKSA MITÄÄN.

1256496787_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vielä on Pelsot tuossa vasemmalla puolella omassa pahvilaatikossaan (tai eivät he raasut ihan sinne mahdu) ja hätävarakäsivarasto olohuoneessa. Muuten tuossa on koko Meemeli rakas varasto. Yrittäjä leikkisästi kyseli, kun noita minulle yläkertaan kiikutti:

"Tuleeko tästä sinun kakkosvarasto?"

Ei siinä siivouspömöissä ihan avautunut, joten selkeytti sitten heittoansa:

"Että nyt mahtuu taas ykkösvarastoon paaaaaljon lisää."

Hmph.

Nuo kaikki ovat asustaneet tähän asti ompelupöytäni alla kodinhoitohuoneessa. Ompelu pöydän ääressä on ollut aika vaivalloista, kun jalkatilaa ei ole ollut yhtään. Varsinkaan viimekuukautena, kun varasto alkoi huomaamattomasti survoutua laatikoissaan myös pöydän vierelle (lisäpöydäksi).

Vielä kun joku hullu hullaantuisi ja laittelisi ainaskis villat väriloogiseen järjestykseen. Ei tarttis koko varastoa purkaa, kun etsii sitä oikeaa ruskeaa.

Nyt sit vaan pähkin, että pitäiskö vähän tilata hurrauttaa hahtuvaa pöydän alle (kun kerta mahtuisi) vai oikeesti käyttää sitä pöytää ompeluun. Tää on aika paha.