Meemeli ihan mahdottoman intoutuneena esittelee nämä tuotoksensa! Kokona M ja löytyvät Huuto.netistä.

Meemelin ja Hertan tarina alkaa varovaisesta ajatuksesta jo reilun vuoden takaa. Törmättiin vahingossa samoihin pippaloihin Niina Veittikosken kanssa ja tuolloin jo jotenkin epämääräiseen omaan vaatimattomaan tyyliini kysäisin asiaa. Itselle jäi kuitenkin sellainen vähän epävarma olotila vastauksesta, ja en sitten kehdannut asiaa alkaa jauhaa enempää. Tosin pippaloiden lapsosten äiti oli sitä mieltä, että "lupasihan se Niina jo", kun pyysin joku kerta kysäisemään kun törmäävät taas. Mutta kysäisi sitten kuiteskin vielä pyynnöstäni uudelleen (KIITOS KIITOS KIITOS =D) ja niinpäs me sitten sovittiin asia ihan virallisesti. =) Nyt pieni Meemeli kokee niin suuria tunteita asian tiimoilta, että vaikea edes käsittää Hertan oikean äidin tunteita kasvattinsa suhteen. Tällä hetkellä on juuri esim. Singaporessa Hertan kanssa (ja nuo pöksytkin ovat matkassa... ;-D todennäköisesti Hertan äiti ottaa Oulunsalolaiseen tyyliin ja vetäisee pöksyt tiukassa neuvottelukokouksessa päähänsä), Hertassa on jotain pientä ja siksi niin suurta. Hän on hurmannut myös MiNäään ja Hellämieliseni. Hertan seurassa viihtyy!

Hertan oikea maailma löytyy linkin takaa klikauttamalla Hertan kuvaa.

Herttaa saa Meemelin pöksyihin jatkossa myös ihan omilla toiveillakin. Ihan noin massiivisiin kuviin en enää kyllä ala, mutta vähän vaatimattomammin. =) Näissä oli kovat paineet, kiireessä piikittelin niitä valmiiksi näytille itse taiteilijalle, jonka reissuun lähtö lähestyi kovaa vauhtia. 5h se otti, mutta ehdinpäs kuitenkin! Ja nyt ovat tosiaan pikkuiseni hakemassa vähän kansainvälistä makua matkaansa.

Paviaani pääsi Hertan kanssa huutiksen ikkunaan ja on kokoa M hänkin.

Koska Hertta itsessään on niin mahdottoman innovatiivinen keksintö, piti minunkin vähän tuotekehitellä hänen kanssaan. Hertta-pöksyt ovat kaikkien aikojen ensimmäiset TÄYSIN SAUMATTOMAT Meemelin hahtuvat! =) Eihän noissa ennenkään hurjia määriä saumoja löytynyt, mutta nyt ei löydy niitä vähäisiäkään. =) Ekana poistui se vähän kiristävä rinkula lahjeresoreiden juuresta ja nyt poistui sitten edessä ollut pieni saumakohtakin (joka ei kyllä ollut kuin ulkonäöllinen haitta). 

Koska Meemeliä on kidutettu perjantaista asti ja elätetty ilman nettiä, on nyt sitten pakko turista niitä näitä muitakin tässä samaan syssyyn.

Netti tosiaan hajosi perjantaina salamatyylisesti. Edellisenä päivänä oli keskuspölynimuri yhtäkkiä tehnyt tenät. ja muutama päivä aiemmin huomattiin tosiaan järkkärin särkeytyneen. Tuosta pari viikkoa aiemmin ilmoitti (uusi - vanhaahan korjattiin isoilla summilla 7 viikkoa... =P) digiboxi, ettei hänellä ole mitään kovalevyjä. Eli melkoinen uudenopettelujakso ollut tällä kotiäidillä.

Digiboxi ei Yrittäjän saamattomuuden takia päässyt (takuu)huoltoonsa oikein millään ja ehkäpäs ihan hyvä niin. Eräänä päivänä nimitäin meidän pieni taikuri Hellämieliseni tuli varovasti minun luo ja yhtä varovaisesti ilmoitti, että "Äiti, digiboxista pystyy varmaan taas katsomaan...?". Minä lähdin hänelle näyttämään, että se ei pidä paikkaansa. Että se valikko vain näyttää siltä, mutta ei se oikeasti toimi. Paitsi että se toimi... *oli joo aika hölmistynyt ilme tuolloin* Hellämieliseni on nyt äärettömän ylpeä korjattuaan digiboximme. Ja katselee tyytyväisenä nauhoituksiaan taas.

Kamera on lopultakin päässyt huoltoonsa, ja kenties hyvällä tuurilla palautuu jopa viikon päästä. Tai vielä paremmalla tuurilla se todetaan totalkuolleeksi ja saamme ihkauuden kaupan hyllyltä. *toivootoivootoivoo*, vaikka onkin ekologinen "kaikki pitää yrittää korjata"-tyyppi.

Imuri puolestansa teki digiboxit, paitsi että tällä kertaa korjaajana toimi Meemeli. Vähänkö oli ihana taas kävellä ilman hiekkaleluja omassa rakkaassa kodissa!

Netti piti ahdistella ehjäksi. Soitella ja taas soitella. Viikonloppuna tosin ei auttanut kuin mököttää, koska ne korjaajasedät työskentelee kuulemma vain viikolla. Mutta nyt toimii taas! Oih, ihanaa nähdä taas elämä!

Olenko koskaan kertonut, että meillä asuu pieni tyttönen, jonka maailma on hyvin pinkki? Isänpäiväksi piirsi kerhossa hienon ekan pääjalkaisensa ( =iskä) ja iskä oli tietty pinkki. Yksi kerta väritteli samaisessa kerhossa jonkun enkelikuvan. Kaunis pinkki enkeli oli se. Tänään olivat sitten näperrelleet tuolla samaisessa kerhossa suomenlipun. Odottelin jännittyneenä, miltä pinkki lippu näyttää, mutta SE OLIKIN SININEN! Ne ei varmaan olleet antaneet muita värejä...?

Tässä yksi päivä tuo pieni MiNäääni meinasi haljeta. Hän näkin lelulehdessä jotain aivan maagisen uskomatonta.

PINKIN PULKAN!!?

Nyt meillä on pinkki pulkka. Yrittäjä tosin yritti sitimaaketissa vähän önistä jotain "eihän siellä ole edes lunta"-tyylistä, mutta minusta on äärettömän suloista, että oma pikkuiseni on noin hullaantunut tuohon pinkkiinsä ja niimpäs Pinkki pulkka vaihtoi omistajaa. Perustelin tämän välttämättömän hankinnan Yrittäjälle toteamalla, että "Kuulemma täällä oli pinkkejä lumikolia ja -lapioita, mutta NÄETKÖ?? NE KOLAT ON JO LOPPUNEET!" Ja siten Yrittäjä tajusi myöskin, että pulkka on ostettava ihan hetihetiheti. Siis ihan Pacco. Ja olisi meillä se pinkki lumikolakin, jos siellä olisi sellaisia ollut. Näin kasvatetaan pikku materialistia.

MiNää muuten tuntuu toivovan Joulupukilta kaikkia lelulehtisensä pinkkejä tavaroita. Hänen omin sanoin:

"Määä tykkään pinkistä."

Nykyisin osaa jo nimetä keltaisenkin värin, mutta tähän asti on tosihyvin pärjännyt pelkällä pinkillä.