Semmoisia saa kun ajattelee näitä pöksyjä ristiäispäivänä pienen tytön päällä. Tilaustyönä suunnitellut spesiaalipöksyt pian syntyvän tyttösen ristiäisiin  ja toivottavasti vastaavat tulevien vanhempien odotuksia... (eli tärinävaihe vielä päällä - ja hyväksyntä tulikin jo samontein tätä kirjoitellessani, eli *helpotushuokautus*)

1334304.jpg

Kelpasi tahi ei, niin onnea pienelle jokatapauksessa elämän varrelle!

Pöksyjen pepeussa on vielä sydämen sisällä tulevan nimen eka kirjain. Se jätetään salaisuudeksi.

 

Ja sitten muita sydämentykytyksiä. Te, jotka olette tätä vuodatustani seuranneet kauempaa, niin muistanette sen selkkauksen jonkun/joidenkin kanssa koskien minun rikollisuuttani. Eli ekaksi häiritsevä tekijä oli ilmeisesti se, että koska en ole yrittäjä, harrastan harmaata taloutta... Tämä ei jaksa oikein istahtaa minun ajatteluun, mutta tästä aiheesta ei ole tullut enempää sanomisia, kun lopulta en enää jaksanut, vaan totesin että veroja voi kyllä maksaa muutkin kuin yrittäjät (toivottavasti näin myös tekevät muutkin ei-yrittäjät!! =O Maahan on konkassa, jos ei esim. tavalliset työntekijät verojaan hoida!). Noh, tämän kohun jälkeen sitten joku/jotkut (te jotka asiallisesti "omalla nimellänne" olette asiasta minun kanssa keskustelleet - teidän kommenttinne olivat ei sydämentykytyksiä aiheuttavia, vaan ihan fakta-asiaa jonka suhteen en kokenut mitään negatiivista) keksi tehdä minusta ilkeän ja pahantahtoisen ihmisen sillä seikalla, että olen piikittänyt MYYNTIpöksyihin muutaman kuvasen esim. sellaiselta pikkufirmalta kuten Disney (kukaan kuullut tuosta?). Ja nämä keskustelut menivät jossain suhteessa vähän jo enemmänkin ilkeiksi (mm. sähköpostissani "nimettömänä"). Itse olen nauttinut tästä housujen tekemisestä. Niitä on ihana tehdä. On myös ihana ajatella, että tuleva käyttäjä hymyilee ne nähdessään. Myös mieltä on lämmittänyt ajatus siitä, että kenties muutama kertakäyttövaippa jää näiden Meemelin pöksyjen ansiosta käyttämättä ja luontoon heittämättä. Olen vääntänyt välillä jopa maanisesti pöksylöitä ja ajatellut, että niille on joillakin kova tarve. Ja on tuntunut hyvältä niitä näprätä (myös maanisesti).

Nuo kommentaattorit sitten todennäköisesti onnistuivat tehtävässään. Jos siis heidän tarkoituksensa oli tehdä oloni pahaksi. Yksi yö mm. nukuin 2h noita mietiskellessä. Jotenkin aloin itsekin uskoa, että tässä minun tekemisessäni on jotain likaista/itsekästä ja pahantahtoista. Tiedän - olen uskomaton. Mutta minulle tämä harrastus on ollut jotenkin ihana henkireikä ja tehnyt oloni aikaansaavaksi, tärkeäksi ja ONNELLISEKSI. Mutta se kommentoija/ne kommentoijat saivat jotenkin virtuaalisesti lähetettyä valtaisan määrän negatiivista energiaa ja huomasin välillä jopa vihaisena heiluttavani puikkoja. Hommasta alkoi mennä ilo.

Eilen, aivan yhtäkkiä, tein erään päätöksen. Ja olo keveni ja puikot alkoi laulaa iloisesti jälleen. Minä en enää piikitä teoston alaisia kuvia. ( jonkun pienen ihmisen hengentuotoksiahan ei ole tullut mieleenkään housuihin luvatta lainata, mutta en oikeasti tuntenut loukkaavani ketään/mitään niillä muutamalla kaupallisen maailman omistamalla kuvasella - jotain pahaa siinä kuitenkin oli. Syvästi pahaa.) Eli sellaisia ei ole enää tiedossa huutikseen, eikä tilauspöksyihin. (paitsi muistaakseni kaksi vielä tulossa jo lupaamiani kuvia tilauspöksyihin - älkää pelätkö, ne toteutan kuten olen luvannutkin =)) Olen syvästi pahoillani, jos jollakulla oli suure haave jostain tietystä itselle nostalgisia muistoja antavasta kuvasta oman lapsosen pöksyihin. En valitettavasti pysty sitä haavetta toteuttamaan. Mielelläni sen tekisin, mutta pakko miettiä oman pään ajatusmaailmoita (jotka oikeasti välillä ovat itsellenikin suuri mysteeri). Se, että kuvittelin tekeväni jotain hyvää ja kaunista, mutta  muuttui jonkun mielessä likaiseksi bisnekseksi, sai minut oikeasti voimaan pahoin. Toivonkin nyt, ettei tästä minun  omasta pienestä hyvänteostani keksittäisi muuta pahaa ja ilkeää. Itse yritän miettiä ja miettiä, mutta en keksi. Jos vaikka sitten semmoiset tyypit, joilla on se taito hyppysissään aina löytää pienen ihmisen toimista jotain pahaa ja ilkeää, keskittäisivätkin nyt ne omat mietintäsä johonkin suureen ja ihan aikuistenoikeasti pahaan asiaan? Pliis? Ja pyrkisitte sitten vaikka käyttämään sen energianne tekemään jotain niille isoille asioille? Teidän käytettävissänne on oikeasti paljon energiaa ja sillä voitaisiin saada paljon aikaiseksi! Saattaisimpa jopa sellaisen tekemisen jälkeen vähän kumartua ja suudella varpaitanne. (oikeasti)

 

Mutta nyt siis taas uudella ilolla eteenpäin. Hahtuvia on taas tulossa hellyyden leimalla ja PALJON. Koska hahtuvalankojakin on paljon (ja lisää pitäisi tilata). Toivottavasti löytävät aina tyytyväiset käyttäjät. =)

 

Ja sitten ihan megamaalisen ihmeellinen asia vielä tähän samaan syssyyn. Meemeli pääsee lomalle!!? Meemelin miehen firma kustantaa Meemelille ja Meemelin lapsille (ja kissoille perkele) ja sille miehelle tietty myös mökin keskeltä ei mitään hiihtolomaksi! Jipii. Meemeli pääsee lasten ja kissojen kanssa mökille! Meemelin mies (se yrittäjä) kulkee päivät Helsingissä palavereissaan ja Meemeli siis kutoo hahtuvia neljän lapsensa ja kolmen kissansa kanssa mökissä! Pikkasen kuulkaa vaihtelua arkeen! Ja jos te mietitte miksei se firma kustantanut asumista hotellissa Helsingissä, niin vastaus on hyvin yksinkertainen. Meidän vaipat ei riitä kuudeksi vuorokaudeksi ja hotellissa niiden pesu olisi vaativampaa, kuin mökissä jossa on PESUKONE. Ainut kriteeri olikin tuo mökille. Tai no sauna siinä piti olla kanssa ja mielellään halusin juoksevan veden ja talviasuttavaominaisuuden myös. Mutta pesukoneesta lähdettiin etsiessä liikenteeseen.

Ja päästään me varmaan yhtenä päivänä vallan ihan Suomen pääkaupunkiinkin vierailemaan. Ooh!? Vapise Helsinki - here we come. (hyvän valikoiman omaavia hahtuvakauppoja...? enibadi? http://www.kenguruu.fi/ lienee ainakin luotettavavalikoimainen?)

Niin ja minä näen sunnuntaina menomatkalla minun serkkuni pienen pojan!!!!! Oih oih oih. *lyö lapset sunnuntaihin asti kloriittiin, etteivät vain keksi imeä jotain noroa tai A-virusta*