Hellämieliseni toinenkin kummitus (kummisetä) sai myös lapsosen joku aika sitten. Pienen uuden tyttöihmisen. Asuvat vain mokomukset niin kaukana, että yhteyttä ei oikein tule pidettyä. Yrittäjä yritti tuolta kummitukselta - vanhalta ystävältään - vähän uikkia kaikenlaista, mutta edelleenkään ei olla hullua hurskaampia heidän kestoilunsa suhteen tahi makunsa suhteen. Mutta otettiin riski. Villavaippavermettimet tuo uusi pieni tyttöihme silti meiltä saa, ja aiheeksi valkattiin tutuhko lammas. Perheessä kun on kaikenlaisia eläimiä - ihan vain rakkaudesta eläimiin. Paketti ei vain pääse vielä matkaan, koska odottelen kirjakerhon pakettia. Haluaisin liittää pöksyjen matkaan KIRJAN KAIKILLE VAUVAA ODOTTAVILLE. Tuon minä luin kun odottelin Hellämielistäni - meidän kolmatta ipanaista. Ja uudelleen kun odottelin MiNäääätä. Ja aina vain siitä sai jotain uutta irti. Upea opus.

1246972737_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1248688898_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Hellämieliselläni on puhelin. Hän ottaa pajon kuvia, videonpätkiä, soittelee kavereillensa, lähettää ja saa tekstiviestejä. Pelejäkin puhelimella voi tylsän automatkan aikana pelata. Ensiviikolla hän saa kuulemma Gumphu Panda-pelin kaveriltaan. Aina kun huudan hänet ulkoa sisälle, tulla kipsuttaa suht kuuliaisena, mutta kotiin tultuaan kysyy ihmeissään, miksi minä en soittanut häntä kotiin. Viihtyy puhelimensa parissa muutaman tunnin päivässä.

Hellämieliseni puhelimessa ei ole sim-korttia. Eikä akkua.