Jotenkin kaipasin jotain ekstrapiristystä ja kappas vain, se järjestyi pöksyjen puolesta. Tämän kaksikon vuoro olisi ollut jo paljon ennen Jussi-pöksyjä, mutta tuli kaikenlaista ja suunnittelu venyi. Odotin näiden tekemistä kuin hullu puuroa (Hellämieliseni on monena iltana siis hullu). Ekana yksi tähänastisista aarteistani. Tilaaja metsästi ensin oikeaa osoitetta luvan kysymiselle ja odoteltiin sitä aikamme. Lopulta löytyi oikea taho ja sitten odoteltiin sitä. Sitten tilaajalle oli käynyt niinkuin minulle usein käy myös, että oli vastannut viimeiseen varmistusviestiin värityksestä ajatuksen voimalla. Eli siihenkin tuhraantui aikaa, mutta erittäin hyvä niin. Sain valtavasti voimaa näistä molemmista pökistä. Ekojen aihe nyt varmaan puhuu ihan itse puolestansa ja toisista pitää sanoa sen verran, että tuo koiruus on minun, MiNäään ja kummitätini kaima. =)

Ekana siis nämä suuren suuret lapsuusmuistot herättävät pökät. Edessä Suursyömäri ja ystävänsä, huolehtijansa metsän Pöllö:

Ja takanaa halailee kotisian poikanen Hinku parhaan ystävänsä piikkisianpoikasen Vinkun kanssa.

Tässä sitten (yritelmä) kaimastamme. Hän on rodultaan australianpaimenkoira:

Molemmat pöksyt on kokoa M+ ja aiemmatkin Meemelin hahtuvahousut perheestä löytyy. <3 Toivottavasti nuo kelpuutetaan ja pääsevät jatkamaan ekojen tehtävää.

Ainiin. Hinkua ja Vinkua enempi

Ja kiitos kaikille jo tähän mennessä Punaisen ristin Jussi-pöksyjä huudelleille. =)