Mutta pienen nörttiteeman kautta.

1558358.jpg

Eli tilauspöksyt koossa M valmistuivat. Lopultakin. Ne on olleet valmiit jo muutaman päivän, mutta on ollut ihan mahdoton yhtälö löytää aikaa piikitykselle. Se kun vaatii tietyn mielentilan ja tietyt olosuhteet by perhe. Ja viimeaikoina olosuhteiden mahdollistaja on tehnyt paljon yritystoimintaa. Ei siitä sen enempiä.

Kuva on pieni Tux-pingiviinivauva ja perheen Nörtti-iskä osasi kertoa, ettei häntä sido minkään valtakunnan teostot. Joten siispä tuo pieni kestopöksyinen pingviinivauvanen pääsi perheen tyttösen villiksiin.

 

Mutta ennen Tuxin syntymistä me oltiin tosiaan maalla. Aamulla Meemelin kello pärisi 7.10 ja Meemeli itse nousi silmät ristissä ihmettelemään yöelämää. Pikkuväki heräteltiin hellästi klo 8 ja siirrettiin suoraan puuropöytään. Vaikkakaan ihan tuohon aikaan eivät ole tottuneet puurolautasta tyhjentämään (me nukumme vielä tuolloin), niin yllättävän nopsakasti lautaset tyhjenivät, kun taustalta hoin maakista mantraa "Meidän pitää ehtiä LINJA-AUTOON! Meidän pitää ehtiä LINJA-AUTOON!..." Lapsillehan kuulemma aikakäsite ja kiirekäsite ovat vieraita käsitteitä, mutta minä uskaltaisin tämän aamun perusteella väittää, että tuossa on kyse valikoivasta käsitekyvystä tuossakin. Ihan niinkuin lapsilta löytyy valikoivaa kuuloa ja ymmärryskykyä yleensäkin. Tähän väliin voisin vielä rönsäyttää Hellämieliseni tunti sitten heittämän neronleimauksen. Hän oli saanut pelata tunnin (TUNNIN!?) ja tietenkin älämölö alkoi, kun lopulta (piikityksen valmistuttua) hellästi kutsuin hänet pois koneen äärestä. Kerroin vielä yli-megamaalisen hurmioäänellä, että "Sinä sait kulta pelata TUNNIN! Se on tosi pitkä aika se!! Eikös olekin kiva juttu, huomenna sitten taas seuraavan kerran." Sieltä tulee pieni silmälasinen poika kädet puuskassa, kulmat kurtussa ja möriseen. "Minuutin. Minä sain pelata äiti vain minuutin!". Mistä se osaa tuolleen vääntää...? (oikei, sillä on isojasisaruksia, mutta nero se on mielestäni silti alle viis veeksi. Nih.)

Mutta siis. Kun Vanhempi Rinsessani syötti ikiliikkuvaa pikkusiskoaan, niin minä sillä aikaa sipaisin sosiaalisen elämän ehostuksia naamaan ja pakkailin vaihtovaatetta ja evästä reppuun. Sitten nassikat pisulle ja naamanpesulle. Vaatteet päälle ja niiden päälle napapiirikamppeet vielä. Kuten Suomen kesässä ruukataan. Sitten Hellämieliselleni kypärä päähän ja ulostus ja MiNään kanssa neuvottelut siitä, että ei I-Teeee vaan selkään ja sitten MiNää selkään. ISO reppu vielä eteen ja hulvaton seurakunta oli taas valmis matkaan. Reilu kilsa me tarvottiin hyytävässä auringonpaisteessa ja saavuttiin seurakuntatalolle. Sisäistäydyttiin sinne linja-autoon (WOW). MiNää oli odottanut tätä kokemusta ihan pikkuvarvasta myöten jännittyneenä elämänsä ensimmäiset 2v3kk ja hän selkeästi olisi ollut ihan yltiötyytyväinen pelkästä bussimatkasta. Kaikki oli ihmeellistä ja kaikkea piti tuijottaa silmät teelautasina. Ihan kaikkea. Ja sattuipa hassusti, että siinä lähtöä odotellessa taapersi seurakuntatalon pihalla siili, ja tämä jotenkin kruunasi tuon tilanteen.

Lopulta hurautettiin matkaan ja puolentunnin ajelun jälkeen saavuimme perille. Ihasteltiin elikoita ja MiNää kulki ihan I-Teeee. Tosin nyt hän olisi halunnut extreamekokemuksen ja istua naapurin vauvan kärryissä. Tyytyi sitten kuitenkin nauttimaan kävelymatkasta, kunhan sai pidellä kiinni niistä naapurin vauvan kärryistä. Kokemus se on tuokin.

Nähtiin jättikilpikonna, ja paljon muuta. Koettiin auringon kajastusta, rakeita ja räntää. Jonotettiin vessaan ja silitettiin kiliä. Käristettiin nakkia ja Arnicaakin sai Hellämieliseni syödä. Täydellinen kerhon kevätretki siis. Oikein oli tehnyt olo kun lopulta kotiuduttiin ja sain siirtää selästä uinuvan lapsoseni pihalle nukkumaan. Hellämielisenikin simahti lähes heti (tietty ensin asiaankuuluvat vastustukset - ei kukaan itseään kunnioittava neljävee mene ilman urputuksia päikkäreille - edes joka ikinen päivä). Minä istuin sohvalle ja suoristin hetkeksi sirot sääreni. Ja lähellä oli kyllä, ettei Uni-Matti huijannut minuakin. Mutta niimpäs vain kokosin itseni ja aloin piikittää pientä pingviinivaaviraasua. Nyt olisi vuorossa sitten yksi metäsnasukin piikitys muuten valmiisiin pöksyihin, mutta ei taida tämän päivän ohjelmistoon taas istahtaa. Ja huominenkin alkoi juuri näyttää katastrofaaliselta - äitini soitti. Tulevat huomenna tekemään meille taas polttopuuta lämmikkeeksi ja saapuvat työmaalta päivällä. Ja meillä on oikeasti likaista, sotkuista, roskaista ja tahmaista. (apua... *vaikerrusta*) Aamulla olisi MLL-tupakin ja illalla sitten koulun kevätjuhla, jossa HippHopparinin tanssii - tadaa - polkkaa. (oikeasti, minä haluan haluan nähdä tuon) HippHopparista muuten vielä - hän se jaksaa kannella kotiin kaikenmaailman lappusia. Toissapäivänä kiikutti enkun ja matikankoetta. Enkusta sanakokeesta 10- ja itse kokeesta 10. Ja matikka oli joku valtakunnallinen juttujuttu (joku ihme kenguruloikka), josta hän nappasi 10-. Minä periaatteessa vastusta henkeen ja vereen tuota oppilaiden numerojärjestykseen laittamista, mutta kai nuo nyt sitten vain täytyy yrittää ottaa positiivisena palautteena. Muun laista tuolta koulusta ei sitten saakaan kuin numereelista palautetta. Mutta eipäs nyt sitten lähdetä enää jatkamaan. Tästä ei tule muuten loppua ikuna.