Lets trai. Tässä jo kesällä valmistuneet villahousut, joiden kuva odotutti TODELLA varovaista "hoputusviestiä". Kun sain varovaisen kysäisyn sähköpostiin, josko pöksyt millään ehtisivät valmiiksi ennen vauvan syntymistä, niin en enää pystynyt lykkäämään hommaa. Otin piikin käteen Pirtin tiskin äärellä ja lukuisten asiakkaiden seuraamana (pitkin päivää), minä lopulta ikuistin Ruudolffin (yritelmän) ja hänen tassun jälkensä pieniin S-kokoisiin pöksyttimiin. Nyt jänskäilen, kelpuutetaanko heidät, vai vajoanko nolona maan rakoon, kun olen odotuttanut asian myötä turhaan kuukausikaupalla...

1289326312_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1248688898_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja sitten vielä pari kuvaa syyskuun alusta. Ihastelimme uskomatonta näkyä, josta näpsittyjä kuvia löysin juuri unhoitetun kameramme uumenista. Toisessa kuvassa näkyy, kuinka sateenkaaren pää laskeutuu suoraan Taika Pirtille. <3 Ja täytyy kyllä sanoa, että se uskomus on nyt osoitettu todeksi. Sateenkaaren päästä löytyy ainakin tässä tapauksessa ihana kultainen kimpale. Meidän rakas Pirtti.

1289326535_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1289326511_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Tuo himmeämpi toinen sateenkaari osoittaa sitten vaatimattomasti kauppakeskus Kapteeniin... Cool

Ei ole Pirtin voittanutta.

Päivät kuluu meillä Kamelimänin ja MiNääään kanssa sutjakkaan joutuisasti. Hellämieliseni tulee myös seuraksemme koulun jälkeen - jos muistaa/jaksaa/ei onnistu jollain tavoin selittelemään tulemattomuuttaan... Tiineitserit viihtyy paremmin kuin loistavasti rauhassa sohvalla loikoillen. He ovat muutaman vuoden odotelleet, että saisivat joskus olla rauhassa kotosalla. Palkitaan se äidin vuosien kotonakökkiminen.

Meemeli itse huomaa päivä päivältä parantuneensa yhä enemmän ja enemmän. On se vain veikeä tauti kyllä tuo alkoholistin läheisenkin oma tauti (läheisriippuvuus). Melkoisen hyvä sitä on ihminen itseään huijaamaan ja rakentelemaan kaikenmoista kummallista. Mutta ikuna en entistä pois vaihtaisi - tämä elämä ei maistuisi miltään ilman tuota vuosien kokemusta. <3 Nyt on olo jotenkin kovin rakastava ja seesteinen. Elämä kantaa ja tämä päivä on minun. Eiliseen ei tarvitse enää voidakaan vaikuttaa ja huomisesta ei kukaan tiedä. Siksi elellään tätä päivää ja täysin rinnoin (vaikkakin Meemelin rinnat on jälkikasvu huomaamati hävittänyt).

 

Juuri muutes hoksasin, että eikös äitienpäivä ollut tasan puoli vuotta sitten...? Silloin Yrittäjä aloitti viimeisen matkansa ja siirtyi siitä sitten viikon sisään kamelikouluunsa. Ilman tuota matkaa olisi kamelikoulu todennäköisesti jäänyt käymätä, joten en ikinä voi keksiä hänelle parempaa lahjaa, kuin minulle tuona äitienpäivänä järjesti. Silloin se toki ei siltä tuntunut, mutta jälkeenpäin näen sen suunnattoman arvon. <3 Ja veikkaisin, että oli siinä Kamelimänillä omakin lehmä ojassa - ei tuo ihan osattomaksi itsekkään lahjastansa jäänyt... =DD

 

Saas nähdä rupattelenko minä ihan yssikseni täällä... =D