Ensin kesäistä pöksyliä tilauksesta koossa L. Menevät jatkamaan M-kokoisten keijukaisten tehtävää. Toivottavasti yhtä mallikkaasti hoitavat heille annetun tehtävänsä. Edessä lepattelee perhosystävykset ja takana möyrii pieni kaunis perhosen toukka.

1240073253_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1240073284_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

**************************

 

Tänään piti tapahtua suuria. Meidän pienen MiNääään piti päästä ensimmäistä kertaa eläessään hepan selkään, mutta kun hän tosiaan on niin pienenpieni. Tai ainakin hänen päänsä. Ei löytynyt kypärää koko tallista. On kuulemma tallin kypäröillä käynyt onnistuneesti 2-vuotiaatkin ratsastamassa, mutta ehkä heillä on suurempi aivojen koppa? MiNääällä ei ole turhaa tilaa päässä, vaan hänen suuret aivonsa täyttävät tehokkaasti koko niille tarkoitetun tilan.

Tunti nyt kuitenkin oli jo varattuna, jotenkas kävikin niin hassusti, että Hellämielisen isoon ääneen monta kertaa kysytty kysymys sai lopultakin mieluisan vastauksen. "Pääsethän sinä!" Vielä mahtui juuri ja juuri 5,5 vuotta vanhemman isosiskon hiukan reilu kypärä pikkuveljen päähän ja näppärä tuleva cowboy hyppäsi satulaan. Isosisko kiikutti konia ja koni Hellämielistäni. Meno oli rennonletkeää. Tosin ensin piti saada ohjat pysymään käsissä (oikeaoppisesti tietenkin - eihän nyt kukaan cowboy nolaa itseään väärällä suitsiotteella). Aina kun ne pikkurillit oli suurella vaivalla asettuneet oikealle puolelle ohjaksia ja melkein oli jo tarpeeksi kireälläkin, otti tuo oiva koni ja venytti kaulansa pitkäksi ja ohjat hurahti käsistä. Konit on fiksuja otuksia.

Ainut hankaluus tuli taluttajan mielstä siinä vaiheessa, kun muut koniset pääsivät ravin hurmaan. Tuo Hellämieliseni kiikutin olisi halunnut mennä muiden mukana, mutta kun Hellämieliseni vanhemmat eivät halunneet. Ylpeä ja tyytyväinen hymy kasvoilla kulki pieni mies sen puoli tuntia ja ekat sanat tunnin jälkeen oli olleet: "Minä haluan aloittaa ratsastuksen." Jännä. Kenenhän lapsi lie - minä nimittäin kävin joskus 1-2 vuotta sitten kerran kanssa konin selässä ja ensimmäiset sanat oli: "Ei enää ikinä. Ainakaan niin kauan kun minulla on pieniä lapsia ja olen heille korvaamaton." Se nyt oli ihan oma reissunsa ja en jaksa siitä tähän nyt alkaa.

Tässä vielä sisarukset kera koninsa:

1240073971_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Yrittäjä kytki tänään kasvatushuoneeseeni lämmöt päälle ja huomenna sinne siirtyy huvittavan näköisiä taimia ikkunoiden edestä asustamaan. Saas nähdä kuoleeko, vai kituuko ja kuolee. Jännää!