Ekaksi kuitenkin blogin aiheeseen liittyvät pois alta, eli tilauspöksyt koossa M valmistuivat ehdolle Oravaisten kaveriksi.

1610599.jpg

1610605.jpg

Nyt sit vaan taas odotellaan hyväksyntää ja jännätään odotellessa.

 

Sitten otsikkoon itseensä. Minulla onkin nyt täällä kaksi hipphopparia samalla rahalla. Löytyy siis tuo HippHoppari kohta 12v. ja hänen pikkuveljensä, suuri ihailijansa, Hellämieliseni. Hän kulkee HippHopparin perässä kuin imuri, kun tämä saapuu hipphopp-kamujensa kanssa. Hänessä on tuolloin PALJON jou-asennetta. Enemmän kuin yleensä, joka sekin on kuitenkin aikasta paljon. Lippis on nykyisin ihan ehdoton ja huppari tietenkin myös. Yleensäkin tosi tarkkaa nykyisin tuo pukeutuminen. Onneksi kuitenkin saadaan vielä kuteet kelpaamaan, jos suhistaan nurkan takana HippHopparille, että kertoo pikkuveljelleen vakuuttavasti, että kyseinen pusero on tosi amerikkalainen. Muumit ei ehkä enää menisi läpi tuollakaan konstilla, mutta aika moni on kuiteskin mennyt. Me mentäis konkkaan, jos pitäisi toinenkin vaatekaappi uusia.

Tuo pieni ihmeeni - vajaa viisi-vuotias - peilailee itseään usein päivän mittaan (ulos lähtiessä ja aina vaatteita pukiessa). Ja aivan - hänen isoveljensäkin tekee tätä. Alkuun hän oli kreikkalainen (äiti, onko tämä kreikkalaisen lippis? Eikö äiti teekkin kreikkalaiset näin?), mutta HippHoppari mokomus meni korjaamaan tuon muotovirheen. Minusta oli niiiiiiin söpöä, kun toinen oli niin HippHopp ja sitten oli niinkuista kreikkalainen. Paljon söpömpi kuin tuo amerikkalainen, mutta on sekin aika söpöä. Uskotteko? Lisukkeena hän tarjoaa aina pyydettäessä Räp-esityksen. Se on tosi jou ja näkemisen arvoinen juttu. 

Eilen mm. joutui vaihtamaan uuden kahdenkympin hupparin ja yhdet farkut, kun oli lähdössä ulos. Sain jollain ilveellä myytyä yhdet piharomppeet päälle ja sohvalta seurasin, kun oli jo juoksemassa ulko-ovelle. Palasi kuitenkin vielä eteisen peilin eteen, tutkaili hetken itseään ja huokaisi syvään. Silleen "Menkööt nyt tämän kerran." Ja sitten juoksi ulos. Lippalakin lippa vain viiletti mennessä.

Tänään tuo pieni ihmeeni sitten aloitti suuren jutun. Jutun jota on kuulkaas odotettu monta viikkoa. On laskettu päiviä ja nyt tänään tunteja ja lopulta minuutteja. Hän meni jalkkiskouluun. Ja ei tarvinnut kaupata verkkahousuja pienen amerikkalaisen jalkaan. Ne sujahti itseasiassa maailmannopeiten. Yleensä mikään vaate ei tottele ja siitä seuraa aika suuri älämölö. Nyt tuli erittäin nätisti niiden verkkareidensa kanssa ja totesi: "Käännätkö toisen lahkeen oikeinpäin." Minä olin hengittämättä hiljaa epäuskoisena ja käänsin lahkeen.

Puin itseni ja MiNäään ja neuvottelin MiNäään kanssa että ite vai selkään ja lopulta sitten vain nostin selkään. Sitten kippastiin kentän reunalle ja siellä oli metsästä parkkipaikalle tultuamme yllätys. Yrittäjän maasturi. Ja Yrittäjä itsekin. Iskä. Hellämieliseni totesi: "Iskä huijasi!! Äiti eikö huijannutkin??" Elimme uskossa, että Yrittäminen ottaa kauemmin ja iskä ei ehti paikalle. Iskällä oli myös ylläri. Nappulakengät kokoa 28. Kuulin kengistä jo puhelimitse ja paheksuin kovin. Inhoan välineurheilua. Mutta oikeasti - oletteko te nähneet nappulakenkiä koossa 28? Ne sulattaa kyllä kaikkein kovimmankin ideologia-sydämen. Ne on aika södet... Ja oli tuo kyllä tuo suht onnellinen tapauskin aikasta söde. Sanoisinko ihan näin puolueettomasti, että kaikkein södein koko laumasta.

Kamera unohtui kiireessä matkasta, mutta pari kuvaa voin tarjoilla siitä ekasta identiteetistä. Nauttikaa. Uskotteko jos sanon, että minä nautin tuosta kuvaussessiosta?

1610615.jpg

1610620.jpg

1610624.jpg

 

Ja vielä ihan loppuun maininta, että Pirtin kehräämöltäkin tuli perjantaina paketti...

1610610.jpg