Kun sitä täältä löytyy - "puutahraa". Kutsun nimittäin tätä heinä- (ei ruoho-)peltoni lomasta nousevia pieniä vihertäviä otuksia puutarhakseni.

Äitienpäivänä häärin kasvatushuoneessani ja ajattelin nyt tänne laittaa pienenpienistä hengissä olevista ihmeistäni muutaman kuvasen.

Ekana minun ylpeyteni aihe tomaattos. Ihan tavallista tomaattia siis (pitäisi näistä tulla paljon).

                                        1242106857_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

He ovat tänä vuonna vahvoja ja ylvään näköisiä. Edellisvuosina ovat olleet sellaisia lankoja, joista on roikkunut lehtiä. Tomaatit selkeästi tykkää kasvatushuoneestani. Ja arvatkaapas mitä osasin eilen jo tehdä? No poistaa varkaat! Viimevuonna opin tuon taidon vasta heinäkuun lopussa (äiti opetti) ja olihan tuo nyt vähän iisimpi temppu.

Tomaatin kanssa maahan pääsivät meidän paprikasukulaiset. Ensin Yrittäjälle minulta spesiaaliajatuksella chilipippuri. Pitäisi olla yksi maailman tulisimmista lajikkeista.

                    1242107025_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Chilin vieressä asustaa sitten jalopeeno-kaverukset. Heitä on kasvatettu muistaakseni 3 vuotta peräkkäin. Eka vuonna saatiin paras sato ja tuo jopa kerättiinkin. Ripustettiin korkealle liesikuvun päälle kuivumaan ja aamulla löydettiin silppuna lattialta. Meidän Joope-vainaa oli taistellut vihaisten jalopeenojen kanssa yöllä. Joope oli voittanut taiston, vaikkakin nuo punaiset hirviöt purivat takaisin. Joopella oli joku fiksaatio jalopeenojen kanssa.

                                       1242106987_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja viimoisena rivissään kökkivät paprikat. Heihin kohdistuu suurensuuret odotukset.

                  1242106946_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Iso sato kiitos.

Kaveriksi tuonne on kasvamassa myös vesimeloni ja kasvihuonekurkku. Aika näyttää kuin heille käy.

Ulkoistusta siellä odottelee myös paljon pikkuisia. Krasseja ja tuoksuherneitä luikertelee jo nyörien varassa. Tässä isoin krassiruukku.

                                     1242107240_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja kasvimaalle (josta muuten eilen käännetty ja kakittu jo 1½ laaria. Eli 2½ jäljellä) pääsyään odottelee mm. kaaleja

                  1242107063_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kaalit eivät ole ikuna olleet noin tukevia ja lehdekkäitä tässä vaiheessa. Noita voisinkin tuijotella hiljaa vaikkapas kaksi tuntia putkeen. Jos minulla joskus olisi ylimääräinen kaksituntinen.

Tässä todiste siitä, etten minä ikuna opi. Näitä purjosipuleita on yritetty kasvattaa jo kahtena vuonna peräkkäin ja arvatkaapas montaako on syöty. Onneksi noita löytyy sitten kuitenkin kaupastakin.

                1242107103_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tätä en sitten oikeasti sano. Ikuna ne ei ole näyttäneet noin hyviltä edes pellossaan.

Tässä vielä yksi kuva kasvihuoneen pikkuisistani. Nurkassa on tila kurkuille.

                1242107188_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Odottelen innolla sitä aikaa, kun tuo musta väri on muuttunut vihreäksi (ja punaiseksi - heh heeh).

Ja tärkein. Meidän sijaintimme on mitä loistavin luomuviljelyyn. Tässä yksi päivän mittaan näkyvistä omista pienistä lannoittajistamme.

                                   1242107257_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Nyt juuri starttasikin taas puolustusvoimien järjestämä lannoittaja. Niitä vekkuleita onkin lennellyt nyt muutaman päivän enempikin. Uskomattoman jänskää elämää, kun illalla voidaan yhdessä kiherrellä ja jännitellä, josko nyt jo tippuisi katto niskaan.