Aloitetaanko kuitenkin perinteistäkin perinteikkäämmin? Tietty me aletaan! Eli M-kokoiset ehdotelmat eräälle hetken odotelleelle (näitä on LUPAANLUPAANLUPAAN tulossa pikapikaa lisää tuolta piikitysjonosta näytille. LUPAAN.)

1278523425_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1278523460_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1248688898_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja sitten seuraa piiiiiitkä teksti. Lupaan jo ennenkä olen etes aloittanut sen kirjoittamista.

Anteeksi ekana teille, jotka olette huolesta soikeina odotelleet kuulumisia. Inhoan ihmisiä, jotka ensin pitää meteliä itsestään ja sitten yhtäkkiä vaikenevat kuin olisivat haudassa... Ja nyt on tullut tehtyä moinen temppu sitten ihan itse. Mutta minulla on kyllä syy. Meidän perhe on tavallaan haudattu ja nyt on uusi ja ehdampi tilalla. Jopa Yrittäjälle on nyt keksitty uusi nimi. Minun rakkaani uusi nimi täällä blogilandiassa olkoon

Kamelimän.

Hän on nimittäin käynyt kamelikoulun. Kamelikoulussa tehtiin kaikenmoista (puhuttiin ja puhuttiin ja puhuttiin ja sitten kuulemma itkettiin ja halattiin ja syötiin ja nukuttiin), mutta tärkein mitä tuolla kaikki kamelikoulun oppilaat opettelevat, on kyky olla juomatta 24h. Kamelitkin osaavat tuon. Ja noilla kamelikoululaisilla hommaa ei olla edes vedetty yhtäpitkälle kuin oikeilla kameleilla - kamelikoululaisten täytyy pystyä olemaan juomatta 24h ainoastaan alkoholia. Kuulostaa varmaan helpolta monen mielestä? Kamelikoulaiset on jokaikinen - jokaista terapeuttia myöten - kokeilleet tuota toistuvasti ja toistuvasti ja aika hyvin sitten polkeneet itsetuntonsa alas, kun ei se alkoholismiin sairastuneelta vain onnistu. Koulun jälkeen ei tuolla minun Kamelimänillä ole ollut minkäänmoista ongelmaa. Tai no, koulutushan hänellä jatkuu vielä jatko-opintoina vuoden yhteensä (ja minullakin vapaaehtoisena - juu, aion käydä ihan aina kun pää ei ole kainalossa) ja sitten hän saa lopullisen kamelikoulupäästötoikkarinsa. Tuo välitoikkarikin kyllä sai kyyneleet perheensä ja vanhempiensa silmiin, kun juhlavasti vastaanotti kamelipinssinsä todella lämpöisessä tilaisuudessa Lapualla. Ylpeydellä on pinssiään myös kantanut.

Tautina alkoholismi on aika hurja, mutta samalla myös äärettömän mielenkiintoinen. Ja hauskinta tässä taudissa on, että lopulta sitä sairastaa koko perhe ja hyvällä tuurilla lähipiirikin. Ja tuo Lapuan kamelikoulu on kyllä huikea - se hoitaa myös lähipiirin! Kaiholla muistelen edelleen erittäin tiivistä läheiskohtaamisviikonloppua. En ole ikuna koskaan itkenyt, nauranut ja halannut niin paljon yhden viikonlopun aikana! Enkä kuullut niin paljon uutta tietoa jostain niinkin yleisestä aiheesta. Alkoholismi on saanut aika jänskän kuvan noin niinkuin yleisesti. Sitä sairastavat mielletään itsekkäiksi, selkärangattomiksi ja saamattomiksi luusereiksi. Mutta todellisuudessa he nyt vain sattuvat kuulumaan siihen 20%:iin suomalaisista, joista puolelle heidän geeninsä aiheuttavat alkoholismin puhkeamisen. Alkoholismi on siis ihan geeneistä löytyvä sairaus, johon ei siis sairastuta juomalla. Ihan kuten diabeteskin. Sekin löytyy pienenä virheenä geenistöstöstä ja sitten osalla se vain puhkeaa sairaudeksi. Ja sitten siitä alkoholismista seuraa jos ja vaikka mitä kivaa muuta oheisjutskaa. Alkoholisti itse ei nauti juomisestaan, vaikka se saattaa lähipiiristä siltä näyttääkin. Yleensähän alkoholisti juo juuri silloin, kun se on se vihoviimeinen tilanne olla töttöröö. Se nyt vain kuuluu taudin kuvaan sekin.

 

Meidän oma alkoholisti oli suht harvinainen tapaus. Hänellä kun ei ollut vittumaista akkaa edes. (anteeksi kielenkäyttöni, jos sattuu olemaan alle 18v. lukijoita silminensä paikan päällä) Tuollainen kun löytyy lähes jokaiselta alkoholistilta. Tuon takia(kin) on sitten vähän juotava. Meidän alkoholisti oli (olevinaan) hyvin ympäristöystävällinen. Hänen vaimonsa edes ei ollut lainkaan kärryillä, että jo puolen vuoden ajan oli viinasta mennyt joka ilta 60%:ista sellainen pikkuinen pullollinen (taskumatin mallinen pullollinen). Vaikkakin Meemeli siis oli hyvin taitava sulkemaan silmänsä ja nenänsä ja korvansa ja kaikkensa, niin kyllähän hän jo vuosia on tiennyt, että jotakin epänormaalia tuossa rakkaansa alkoholinkäytössä on, mutta että miten kovasti "epänormaalia", niin se kyllä pysäytti hetkiseksi jopa täydellisen läheisriippuvais-martyyrityypinkin. Siis nyt puhutaan parin henkäyksen nieleskelystä ja sitten mentiin taas! Eli yhteistuumin vedettiin eka vieroitus läpi. Omin nokkinemme. Jälkikäteen kuultiin, että tila oli hengenvaarallinen, mutta eipä se näin onnelisen lopun jälkeen haittaa (vinkiksi vain muille ehkä lähinnä). Kamelimän katseli kaikenmaailman madot ja hämpyt, jotka menivät korvista ja nenistä ja sen sellaisista sisään (ja osa halusi sitten tietty uloskin). Kokemus oli meille molemmille aika pysäyttävä. Viimeinen neljästä harhayöstä oli kyllä todella antoisa ja nollaava. Silloin katseltiin yhdessä (minä kuulin tosin vain Kamelimänin kanavoimana) hänen ikioman henkioppaansa touhuja. Ja lopuksi tuo Kössi Kakkonen (ilmestyis siis ihan meidän Kössin kaksoisolentona hänen oma oppaansa) antoi vielä jotain todella alkukantaista energiaa. Sen jälkeen ei ole enää näkynyt. Kamelimänillä on kova kaipuu ja ikävä. Saatiin siinä sängyssä ensin todella vakaat todisteet tilanteen todellisuudesta - se ei ollut vain yhden hullun haihattelua, vaan ihan oikeasti huikea hengellinen kokemus meille molemmille.

Mutta siis, Meemeli oli oikein otettu, että hänellä (ja hänen lapsillaan) oli niin suunnaton motivoiva vaikutus, että ihan vallan raitisti yhden alkoholistin. Oijoi kuinka Meemeli oli tuolloin vielä lapsen kengissä tämän sairauden kanssa. =D

Sitten tapahtui firman suhteen suuria ja HAA, jo muutaman päivän kuivahumalasta kärsineen Kamelimänin oli vallan suunnattoman helppo repsahtaa. Jopa Meemelistä syy oli ihan hyväksyttävä. Tuosta alkoi sitten Kamelimänin yksinäinen kamppailu. Aamulla hän kuulemma aina päätti olla juomatta, ja jossain vaiheessa huomasi taas juovansa. Välillä oli muutaman päivän onnistuminen ja sitten menikin taas kahta lujempaa alas. Välissä hän kävi töissäkin, mutta sairaus oli jo niin syvällä, että eivät oikein pitäneet häntä etsimänänsä henkilönä. Suunnattomasti antoi Meemelille voimaa, että tuolta erotusreissultaan kotiuduttuaan puhalsi kuitenkin nolla. (kyllä vain, tottakai sitä hänen hengitystään tarkkailtiin tarkoin laittein - en tosin jälkikäteen keksi, että mitä noilla mittauksillä niinkuista haettiin... ;-D) Mutta nyt hänen ei tarvinnut enää aamulla lähteä töihin, joten... Edelleen onnistui juomaan päivisin salassa ja illalla jatkoi kun me muut mentiin nukkumaan. Ja tuttuun tapaan sammui sitten sohvalle. Aamulla oli päivä uusi. Joka ikinen aamu entistä synkempi ja synkempi. Alettiin lähestyä hänen ikiomaa Grande Finaliansa. Sitä ennen kuitenkin soiteltiin ambulanssia ja sukua läpi ja oltiin vähän katkolla (ja LUOJAN KIITOS tajusi kieltäytyä TYRKYTETYISTÄ lääkkeistä useampaankin otteeseen!! Muuten olisi  - kiitos yhteiskunnan päihdehuollon - sekakäyttäjä, kuten suurin osa kamelikoulun muista oppilaista oli - lähes kaikki muut itseasiassa. Otsan rypistys)

Grande Final päiväksi Kamelimän valkkasi - tadaa - äitienpäivän. Tottakai. =D Jää hyvin mieleen. =) Aamulla hän poistui suurieleisesti avaimet pöydälle viskaten ja puhelimen sulkien. Tämä siis sunnuntaiaamuna. Maanantai-iltana isänsä löysi hänet tuhannen tuiskeessa Lahdesta hotellihuoneesta. Tuosta käynnistyi meidän perheen nousu. Lahdessa hänet diagnostoitiin (puhallettuaan ensin 2,0 promillea) psykoottisesti masentuneeksi. Ja hänet lähetettiin ambulanssilla Ouluun psykiatriselle. Jopa tuossa tilassa hän oli oonistunut kieltäytymään psyykelääkkeistä!? Uskomaton mies minulla... Viisaampi kuin moni muu yhteensä. *ylpeä* Ouluun kun pääsi ja alko oli vähän laskenut, niin diagnoosi romahti enää vain vaikeaksi masennukseksi. =D Hänet ohjattiin neljän päivän seurantaan suljetulle osastolle. Minä en oikein tiennyt muuta, kuin että isänsä on vienyt hänet Lahteen hoitoon ja sitten kiertokautta kuultuani (kiitos rakkaat Enkelini), että häntä ollaan tuomassa ambulanssilla Ouluun, aloin keskiviikkona paikallistaa häntä. Lopulta pääsin monen monen mutkan kautta jo hyvin lähelle oikeaa paikkaa, mutta puhelu katkesi ja päätyi takaisin vaihteeseen. Koska olimme MiNäään kanssa juuri kurvanneet kerhon pihaan, pyysin jättämään soittopyynnön (hoitajalle). Kerhon jälkeen Kamelimän sitten soitti itse ja voi kun oli hyvä kuulla, että hän oli JÄRISSÄÄN! =D Kaikenmaailman diagnoosit ja ambulanssikyydit ja suljetut osastot ja sen sellaiset saaneet vähän Meemelin pikkupään kuvittelemaan kaikenlaista...

Tuo puhelu oli todella tervehdyttävä meille molemmille. Kamelimänin lausumat sanat käynnistivät myös sen Meemelin pikkupään liikkeet ja lopputulos on huikea. Kamelinmän tuumasi:

"tiedätkö Meemeli, minusta tuntuu, etten minä taida saada niin selkeää ajatusta päähän,  että pystyisin tähän itse. "

Tuolloin, juuri tuolla sekunnilla, sen tajusi myös Meemeli. Ei siihen ehken pystyisi sitten edes kaikkivoipa Meemelikään... Ja seuraavat sanat olivat Meemeliltä: "Jos saan rahoituksen järjestymään, niin haluaisitko sinä mennä sinne Minnesota-hoitoon?"

Ja hänhän halusi. Tuolta istumalta alkoi sitten Meemeli järjestelemään ja kyselemään ja kerjäämään ja itkemään ja menemään puhelinlinjojen läpi ja lopulta laittoi Kreikassa lomalla olleelle omalle äidilleen tekstiviestin. Oma rakas äiti soitti samontein takaisin (varmaan aika shokkitilassa - kaikesta täysin tietämättömänä), ja rahoitus oli järjestetty. *ikuisesti ikuisesti ikuisesti kiitollinen* sitten Meemeli juttelikin kovasti ja monesti Ollin kanssa ja lopulta saatiin perjantaiaamuna järkättyä paikka odottamaan, mikäli kotiuttaisivat sairaalasta. Ja sairaalassa psykiatri totesi:

"Meillä ei ole mitään syytä pitää sinua täällä. Kyllä sinä taidat oikeassa olla, taitaa se alkoholi olla se sinun suurin ongelmasi." Ja niin lähdettiin nopean vaatteidenhakureissun jälkeen ajelemaan kohti Lapuaa. Matkalla tosin pysäyttivät vielä poliisitkin, joten nyt on heillekin itketty ja kerjättyä päästämään Lapualle. ;-D He vain toivottelivat hyvää matkaa ja kehoittivat viemään miehen hoitoon. Ja totesivat vielä siinä ennen oven sulkemista, että "Nuo talvirenkaat voisi kohta vaihtaa..." (oli 14.5. ja HELLE) =D

14.6. me sitten saimme raittiin alkoholistimme kotiin ja uusi arki alkaa sujua jo aika hienosti. Me olemme onnellisia ja jokainen toipuu hitaasti mutta varmasti. Sen vain sanon, että jos sinä itse tai joku läheisesti kärsii alkohlismista, niin kehoitan tutustumaan tuon kamelikoulun sivuihin. Itse olen selannut ne läpi sen tuhat kertaa ja voi vitsi että ovat viisaita kirjoitelleet.

1278523909_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Myöskin haluan tähän ekaksikin kiittää jokaikistä pientä maanpäälistä enkeliäni. Ilman teitä en olisi ikuna selvinnyt tästä kaikesta. Olette jokainen suurilla ja pienillä teoillanne saaneet tämän perheen jaloilleen. Kiitos. <3 Ja sitten anteeksipyyntö teille kaikille, jotka ette tiedä tästä sen taivaallista. Olette olleet paljon mielessäni tekin, mutta jotenkin jaksaminen ottaa uusia ihmisiä kaiken tämän keskelle on ollut rajallinen. Kun kaikille on aina pitänyt alkaa alusta ja kertoa ja selittää ja vähän sitten aina kantaa toistenkin huolta. Ei siis todellakaan johdu vaikenemiseni siitä, etten kokisi teitä tärkeiksi ihmisiksi!! Ei todellakaan (luulen että te joita tarkoitan, löydätte itsenne tästä...) Olette olleet paljon mielessäni, ja tavallaan olen teiltäkin saanut voimaa, vaikken ole edes asiasta puhunut. =) Ihan yhtenä esimerkkinä nyt haluaisin tähän isoon ääneen mainita, että Kummipoikamme pikkuisemme syntymäpäivät ovat painaneet minua suunnattomasti ja olen häntä kyllä mielessäni muistanut sen tuhannen kertaa... Oikea muistaminenkin toteutetaan kyllä!!!!

Nyt meidän elämä on ihan auki. =) Saas nähdä mitä tämä mieletön seikkailu meille seuraavaksi eteen tuokaan. =)

1248688898_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Seuraavaksi pieni kurkistus johonkin ihan uuteen kokeiluun, jonka olen näperrellyt. Idea tähän lähti tuolla Minnen läheiskohtaamisviikonlopussa ja lopultakin näyttäisi, että pääsee pian Taitomaa-kauppaani. =)

 

1278528404_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1248688898_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Enkä jaksa nyt oikolukea, joten anteeksi kaikki lukuisat kirjoitusvirheet. Ja saas nähdä montako kertaa Kamelimän on vielä ollut Yrittäjä. Ei se kyllä oikeesti oo enää. =D