Kumpaa lie saa näiden pöksyjen uusi omistaja - Hellämieliseni kummitädin pieni poikanen. Painoa hän on nyt 5kk:den iässä kerännyt lähes 10kg. Ja äitinsä omalla maidolla. Minä onnistuin oman viimoiseni kasvattamaan tuohon ikään hurjan 5kg 445g painavaksi mötikäksi. Mutta kerrassaan suurenmoisen neuvolatädin ansiosta ei tarvinnut edes tapella aiheesta korvike. *suuri sydän tähän* Lapsesta on kasvanut oikein kelpo ja täydellinen 3,5-vuotias. Painoa hänellä on jo huikeat 12,5kg ja edelleen kerää kiloja myös äitinsä maidolla.

1251822429_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Pienen ketunpoikasen pöksyt ovat käyneet tasaiseen tahtiin vähän snafteiksi (ja äitinsä kantelulihakset kipeämmiksi ja kipeämmiksi) ja nämä uusimmat ovat nyt kokoa L. Toivottavasti riittää hetkeksi aikaa (mielelläni teen taas uudet, mutta ajattelen nyt lähinnä niitä äidin kantelulihaksia).

Pingviini puolestaan taapertaa (toivottavasti) toiseen perheeseen ja hänen käyttäjän ruokailutottumuksista en tiedä mitään. Todennäköisesti kasvaa kalalla? Pingviinit myös kokoa L.

1251822474_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1248688898_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja sitten menee vähän vakavammaksi. Sain tällaisen kirjeen Imetyksen tuki RY:ltä tänään:

 

"Hyvä Imetyksen tuki ry:n jäsen,



seuraavat viikon Imetyksen tuki ry viettää kiivaasti kriisiviestinnän parissa. Rahoituksemme on katkolla vuodenvaihteessa. Päärahoittajamme RAY on uhannut, että Itu ei saa yhtään mitään avustusta ensi vuonna. Perusteluina on järjestökentän uudelleenmoukarointi ja RAY:n oman rahoituksen pieneneminen. Ilman rahoitusta Imetystukipuhelimen viimeinen käyttöpäivä on 31.12.2009.

RAY:n avustusrahat ovat miljoonia. Jos Itu saisi ensi vuonna 300 000, se tuplaisi resurssimme. RAY:n budjetista mokoma lohkaisu olisi kokonaista 0,07 prosenttia. Tässä toivotaan siis vauvoille muutamaa promillen kymmenesosaa.


KEHYS


Jos RAY:lta kysyy, kuka ne vauvojen imetysasiat sitten hoitaa, vastauksia tulee jopa kaksi:

1) Kunnat. Koska valtiolla on nyt paperilla THL:n imetyksen edistämisohjelma, niin kunnathan sen hoitavat. Se on pikkuseikka, ettei kuntien imetysohjauksella ole rakenteita eikä sen lisäämiseksi ole budjettia tai muutakaan käytännön toimintaa. Onhan hieno paperi!


2) Isot perhejärjestöt, kuten MLL ja Väestöliitto. Mihin siinä nyt pikkuista Itua tarvitaan? RAY ei näe, että imetys vaatii erityisosaamista ja koulutettuja vertaistukijoita. Ja mikäs siinä, jos MLL ja Väestöliitto sitten luovat koulutusjärjestelmän ja ryhmäverkoston, mikäs siinä - mutta kun ne tekisivät silloin RAY:n tuella sen työn, joka Itussa on jo tehty!


Juuri nyt meitä tarvitaan enemmän kuin koskaan! Juuri nyt on mahdollista, että terveydenhuolto rakentaa imetykselle asiallisen hoitopolun, jos kansalaiset sitä heiltä vaativat ohjelmaan vedoten. Sen polun rinnalle tarvitaan myös vertaistuki, jonka teho ja kysyntä on jo Suomessa moneen kertaan todistettu.


KAMPANJA


Tiedotamme mediaan 2.9., että viikolla 38 Imetystukipuhelin on lakossa. Se ei vastaa. Soittajat kuulevat vastaajaviestin, jossa kerrotaan tilanteesta, ja heidän on mahdollista jättää vastaajaan palauteviesti. Myös netin kautta voi lähettää palautetta lakkolaisille.

Toivottavasti puhelin soi tiheästi. Soittojen ja palautteen määrä kertovat, että imetystuen ahdinko liikuttaa kansalaisia.

Tämä lakko taitaa olla vapaaehtoistyön ensimmäinen lakko. Se toteutetaan tietysti ennen kaikkea mediahuomion vuoksi.

Haluamme sanoa, että joku raja siinäkin on, minne asti äidinmaidolla ja hyvällä tahdolla venytään.
Haluamme sanoa, että myös vauvat perheineen ansaitsevat laadukkaasti organisoitua vertaistukea.

Tukiäidit ovat valmistautuneet siihen, että lakkoviikolla imetystukipuheluja saattaa tulla omiin numeroihin tavallista enemmän. He tukevat, jos soittaja on akuutissa hädässä.


Seuraa blogista
www.imetys.fi/blogi  miten käy yhdistykselle, joka tukee suoraan kymmenesosaa syntyvästä ikäluokasta. Saammeko seitsemän promillen kymmenesosaa vauvoille?"

 


Nyt kaikki asian yhtään tärkeäksi kokevat soittelemaan imetystukipuhelimeen viikolla 38 (14.-20.9.) ja jättämään viestin toimitettavaksi RAY:lle!!

IMETYSTUKIPUHELIN 041 528 5582 

1248688898_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Imetys on aina ollut lähellä sydäntäni, ja minä niin innolla odotin uusia haasteita kaksosten kanssa. Vähän meinaa tulla surumieli, kun jos kaikki olisi mennyt hyvin, saattaisin minä nytkin istua sohvalla ja kummallakin rinnalla lupsuttaisi pieni poika. Toivottavasti Tattisilla on hyvä olla, missä ikuna ovatkaan.

Olenhan minä kahta lasta saanut yhtäaikaa imetellä, mutta heistä vain toinen on ollut rääpäle. Toinen oli sellainen mallia apina. Välillä roikkui pää alaspäin ja välillä ylöspäin. Mikä nyt milloinkin tuntui hauskalta. Tätä yhteisimuttelua kesti kaksi vuotta, jonka jälkeen rinnallani on vieraillut vain yksi lapsonen. Nykyisin ei edes enää joka päivä olla yhteyksissä. Tärkeää se homma silti vielä meille molemmille on, vaikkakin viroitus on ollut päällä n. 1,5 vuotta. Hellämieliseni kanssa vieroitus kesti 2,5 vuotta ja sitten se vain jäi pois. Tuli muita juttuja pienen miehen elämään, jotka ajoivat ohi.

Esikoisen imetys meni vähän häneksi jo alkumetreiltä. Synnäriltä sain kaksi imetysohjausta nimittäin ja kumpikaan ei tainnut olla tosi hyvä. Ekan sain kun soitin kelloa ja kerroin, etten saa lasta tarttumaan rintaan. Hoitaja kuittasi hälytyksen, käveli luokseni (makasin sängyllä HippHoppari vieressäni), yhtään varottamatta (saatikka edelleenkään mitään puhumati) tarttui rintaani, painoi sen sormien väliin ja tuikkasi HippHopparin suuhun. Sitten hän sanoi:

"Noin."

Ja lähti pois.

Toisen neuvon sain pyytämäti. Kun imettelin onnellisena ja rauhallisena, sai hoitaja yhtäkkiä väläyksen, että olin tehnyt sitä jo useamman minuutin. Totesi hyvin vakavana:

"Älä hyvänen aika nyt enää imetä. Sinulla menee kuule tuolla menolla rinnanpäät rikki!! Kaksi minuuttia korkeintaan kerrallaan ja sitten lisämaitoa." Sitten auliisti neuvoi mistä sitä lisämaitoa löytyy ja mistä löytyy pullot ja mitä niille käytön jälkeen tehdään ja sen sellaista. Myös tutti tuotiin hetimiten kun vauva osastolle kurvasi.

Täysimetys muuttui 2kk neuvolan jälkeen osittaisimetykseksi ja 7,5kk:den kohdalla korvikeruokinnaksi. Edelleen tuntuu pahalta.

Jossain joku varmasti näki suruni ja pettymykseni ja lykkäsi seuraavaksi vauvaksi meille mestari-imijän. Vanhempi Rinsessani opetti minut imettämään. Hän ei halunnut korvikkeita (tutteja ja pulloja ja sen sellaisia), vaan hänelle kelpasi vain ja ainoastaan Oikea Tavara. Siinä ei auttanut kuin imettää - vastoin kaikkia neuvoja. Muuten lapsi olisi kuollut nälkään tai huutanut itsensä koomaan. Fiksu tyyppi hän on edelleen.

Hellämieliseni raskausaikana löysin Itu Ry:n. Ja voi vitsit mitkä sivut heillä olikaan jo tuolloin!?!? Siis minä ahmin sitä tietoa ja oli aivan huikea tunne jo raskausaikana tietää, että imetys tulee onnistumaan. Tuolloin jo tiesin, että lapsenleikkiä se ei aina tule olemaan, mutta mikään ei voi tulla väliin. Jos joku kauhea juttu tulisikin, niin sitä mietittäisiin sitten.

Sairaalassa piti vain pitää huoli, ettei vauva joudu hoitajien hoiviin hetkeksikään, ilman plakaattia kaulassa ÄITI SYÖTTÄÄ!!!!!!!! Onneksi ei tullut eteen tilannetta, että hänet olisi pitänyt hetkeksikään jättää paniikkitunnelmissa. (aiemmat kokemukset kun oli vähän karuja tuon suhteen - kielloista huolimatta "Juu, söi hyvin ja nyt on nukkunutkin pitkään."

MiNäää pikkuinen kun syntyi, oli se taivat Hellämieliselleni. Hänen maitohanansa kun olivat menneet aika tiukoille keskiraskauden jälkeen. Oikein kun lujaa imi, saattoi saada muutaman tippasen. Hän näyttikin aika hassulta, kun onnellinen ilme kasvoilla pikkusiskon syntymän jälkeen oli rinnalla ja maitoa valui suupielestä. =) Siinä oli kuulkaas äidin onni kukkuloiden päällä kirkkaana.

1248688898_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Laitelkaa te, jotka jaksoitte läpi kahlata, omia kokemuksianne/mietteitänne/tunteitanne, jotka imetyksestä mieleen tulee kommenteiksi? Olisi hurjan mielenkiintoista lueskella omakohtaisi juttuja aiheesta! =)