Eli dinosaurus komeilee nyt ekaa kertaa Meemelin pöksyissä. Kokona näillä tilaushirmuilla (Dino on kasvissyöjä) on L.

1540749.jpg

 

Meemeli itse on hyökkäyksen uhrina täällä. Miljuunat bakteerit tai virukset ovat hyökänneet kimppuuni ja täällä kuulkaa taistellaan. Syön ruuaksi kaikenmaailman puristeita olen jopa vähentänyt kahvin juontia (=O). Opiaatit kun homeopaattisen opukseni mukaan ovat pahasta taistelutilanteissa. Noh, meillä jokaisella on omat raamattumme, ja nyt on todistettu, että tuo on minun. Ja pää on kipeä joo.

Eilen heräsin aamulla ja ihana limakerrostuma tuntui rintakehässä. Odotin sitä hetkeä, kun lima alkaa irrota ja minun täytyy ruveta yskimään. Oli nimittäin jotenkin kipeän oloinen se rintakehä. Onneksi sitä yskimispakkoa ei tullutkaan, mutta rintakehä sen sijaan kipeni ja kipeni. Ilman yskimistä. Kaikki minut jotenkuten tuntevat tietävät, että kipu oli oikeasti jo kova, koska mietin vakavissani särkylääkkeen ottoa. Jotenkin kasasin itseni ja käytin viimeiset ajatusvoimani ja lopulta - tsadaa! - kaalinlehti!! Miten en sitä aiemmin ollut tajunnut!? Eli samalla tavalla kuin tissitaudissa, laitoin pieksetyn kaalinlehden siihen polttavan, sykkivän, repivän, raapivan, KIPEÄN kohdan päälle tuohon tissien väliin (heheehehhee, tuo oli vitsi - eihän minulla se särky mahassa ole, vähän ylempänä tietty). Meni alta viisi minuuttia ja se lähes jo itkemään saanut kipu lakkasi. Että niimpäs vain selätti vanha rakas kaali keuhkoputkentulehduksen.

Koko päivän kuljin sitten kaalit paidan alla ja illalla se limalöntsä lopulta lähti liikenteeseen. Eikä etes sattunut!!!?  Jee. Arvatkaapas tuleeko minun ryytimaalle keräkaalia? Jos ei tule siitä örvelöstä jonka sinne istutan, niin sitten kannan vaikka kaupasta sinne kaalin.

Seuraavaksi taidankin sitten tunkea kaalinlehtiä sieraimet täyteen.