Siitä enemmän näiden uusien uutukaisten M-kokoisten huutislaisten jälkeen.

Toukka:

1899419.jpg

1899426.jpg

1899429.jpg

Siili

1899415.jpg

 

Mutta siitä pöntöstä. Itseasiassa ensin vähäpätöisemmästä, eli noin niinkuin humoristisesti voisin kutsua myös omaa päätäni pöntöksi, ja se saattaa olla aamulla kiinni sekin. On nimittäin hieman kipristelevää tunnetta nyt Meemelinkin kurkussa. Tuo nelikko alkaakin jo olla suurinpiirtein kunnossa.

Mutta siis yläkerran pönttö laitettiin teipillä kiinni. Siis vessanpönttö. Ja herkemmät älkää jatkako pitemmälle. Tarina alkaa muutaman päivän takaa. Eräänä kauniina päivänä kyllästyin taas yläkerrassa piilossa oleviin kissan oksuihin ja laitettiin koululaiset niitä siivoamaan. Tässä välissä tuli muuten nyt mieleen ah aina niin hauska sanonta *laita lapsi asialle ja tee itse perässä*. Yllättävän osuva yleensä. Lapset siis siivosivat oksennukset ja RUNSAALLA paperilla. Ettei heidän hienot ja herkät sormensa vain saisi kosketusta kissan ruumillisiin eritteisiin. (tämän he ovat perineet Yrittäjältä) Ja mihinkäs pannaan paperi? No hei tietty vessanpönttöön. Ja yritän ajatella positiivisesti ja kuvitella syyksi sille ettei vessanpönttöä oltu vedetty kuin kerran (noin abaut kahden vessapaperirullallisen jälkeen), lasteni ekologisuuden (säästävät katsos vettä - eivät siis ole vain suht ajattelemattomia ja vähän laiskojakin ja ehken hitusen mielenosoittavaisia siitä, että heidät nakitettiin tuohon loistokotityöhön).

No suureksi yllätykseksemme vessanpönttömme sitten vähän tukkiutui. Tuo pönttö on suht piilossa minun ja Yrittäjän silmiltä, koska asioimme yleensä alakerrassa. Siksipäs sai olla rauhassa - lapsiahan se tukkeutuminen ei ollut häirinnyt. Kun laittaa pöntön kii, ei näe ongelmaa. Kätsää, nyt löytyi syy sille kannellekin siinä kapistuksessa!! Pönttö siis muhi rauhassa ja aina välillä sinne on käyty laittamassa lisää paperia. Jossain vaiheessa Yrittäjä sitten sai infoa asiasta ja kävi sitä vähän (jutustelun säestämänä) selvittelemässä. Minun oma rakas putkimieheni. Hän kuvitteli huolen olevan historiaa ja elettiin taas muutama päivä onnellisesti lintukodossamme.

Kunnes. Vanhempi rinsessani otti ja oksensi yksi ilta yhdentoista aikaan (hän oksentaa aina tähän aikaan jos oksentaa). Ehti hienosti pöntölle asti kun iso tyttö jo on (tästä olisi parin vuoden takaa myös vähän aiheeseen liittyvä muisto, mutten nyt jaksa ruveta - pyykkiä pestiin paljon, siinä se lyhykäisyydessään oikeastaan on). Minä syöksyin perässä kun kuulin tapahtuman alkavan. Olemaan myötätuntoisena äitihahmona vieressä ja sen sellaista. Kun yökki enää tyhjää, niin hyvää ajatellen vedin vessan, ettei tarvitse siinä yökkiessä sitä tuotosta haistella. No, se pönttö on siis se, joka oli (edelleen ) tukossa. Vedenpinta kera sen tuoreen öksen nousi siihen neidin nenän tasalle. Ei ihan lattialle. Oih.

Teipit laitettiin vasta seuraavana iltana, kun kuumeinen neiti oli unohtanut tuon tukkeumajutun ja oli mennyt kiirelllä kakalle. Ja hän unohti mainita tästä aamulla, totesi iloisesti "ainiin"-tyylisesti illalla, Kun kaikki viemäriräjäytysmyrkkykaupat oli jo kiinni. Tämä tapahtui eilen illalla ja tänä aamuna meidän viemärinräjäytysmyrkkyjenostaja lähti taivaalle ja saapuu takaisin taivaalta näillä minuuteilla. Eli myrkkyostelija pääsee ostoksille vasta huomenna. En tiedä kuka ne teipit (ja varsinkin sen kannen) aukoo. Ehkä Oikea Putkimies... Mutta nyt sitä ei siis aukaise kukaan vahingossa tai unissaan. Kaikennäköistä.