Lopultakin huutikseen jotain. Hain retrohenkeä ja ainakaan en nyt ampunut yksityiskohdilla sitten yli. Leppikset ajattelin, että pikkaisenko nopea nakki. No, kahdeksan leppiksen piikittely otti sitten kuitenkin hetken. Kekkonen ei ole ihan niin Kekkonen kuin halusin hänen olevan. Nuo ei ole ollenkaan sen näköiset, kun alkuun ajattelin. Eli angstinen olo oli lykätä nuo näyteikkunaan, mutta toivotaan, että joku tarttis kuitenkin villiksiä...

Kummatkin on kokoa M.

1675256.jpg

1675253.jpg

1675254.jpg

MiNäääää halusi kanssa koklata noita leppiksiä ja nappasin sitten pari kuvastakin. Alla on Swaddlebeesin sisävaippa ja painoa tuolla kukkaskeppisellämme on ehkä n. 10,5-11kg. Yrittäjä aloitti puntarin pattereiden vaihdon. Kas kummaa, jäi vähän kesken se homma. (Yrittäjä aloitti myös tässä yksi ilta leikkaamaan ruohoa - sekin homma jäi vähän kesken)

1675279.jpg

1675282.jpg

Ja sitten. Meillon kohta juhlat. Nimittäin taas tämän yön jälkeen työnsi Hellämieliseni aamulla kättään jännittyneellä ilmeellä vaippaansa, kun oli ensin taituroinut tuolla jättipaketillaan alakertaan. Aikansa kopeloituaan veti käden pois vaipasta, teki tuuletus liikkeen, hyppäsi ja totesi:

"Taas kuiva!"

Ja sitten maailman kenties onnellisin hymy. Kannatti meidän odotella kaksi kuukautta noita R&R:n buustattuja tuplaläppiä. Hienosti toimivat!

Tuo vielä pienempi vauvani MiNää puolestaan eilen kaupassa ilmoitti yhtäkkiä:

"Pissattaa."

Tähän asti tuo on tarkoittanut vähän samaa kuin "Tuli jo." Nyt lähdettiin ison Cittarin toisesta päästä juoksemaan omin jaloin toiseen päähän. Sieltä löytyi "minuuuun potta!" ja jalasta ihan kuivat alkkarit. =O

Eli öynöy. Minä tarvitsen - TARVITSEN - vauvan. Vanhusten oikeesti. Minun sytämestä riittäisi vielä ihan  kauheasti annettavaa yhdelle omalle, minun kantoliinaan mahtuisi vielä yksi matkaaja (ja minulla on monta kantoliinaa - mielestäni tämäkin seikka puoltaisi aika hyvin, eikö...?), minun tisseistä riittäisi ihan takuulla maitoa vielä yhdelle jne. MITEN SAISIN TOTAALIKUMMALLISEN YRITTÄJÄN TAJUAMAAN KAIKEN TÄMÄN FAKTATIEDON??! En kai mitenkään.

Ja sitten vielä näitä suuren suuria ylpeyden aiheita; MiNää tuossa äsken halusi hyllystä Muumipeliä. En keksinyt muuta Muumiin liittyvää, kuin yhden kuuden palan palapelin. Lykkäsin sen tylleröisen eteen silleen puolihuolimattomasti samalla tietokone-rakastani tuijottaen. Ollaan muutama kerta aika kauan sitten tuota yhdessä koottu (äiti kokoo ja MiNää katsoo). Ajattelin kuitenkin ostavani ainakin 6 arvokasta sekuntia lisäaikaa koneella. Yhtäkkiä aika piankin kuuluu ihmettynyt pikkutytön ääni:

"Äiti kato..."

Jopa Hellämieliseni saapui paikalle mukaan ihmettelemään. Hellämieliseni kanssa taputettiin ja MiNää hymyili ja katsoi vuorotellen palapeliä, minua ja Hellämielistäni . Yhä uudelleen ja uudelleen. Me olimme kaikki hirmuisen ylpeitä.

Vielä tuli yksi juttu mieleen eiliseltä kauppareissulta. Ensin pohjustusta. MiNäällä on siis suht sellainen tiedän-mitä-tahdon-ja-minä-myös-saan-sen-luonne. Myöskin MiNää haluaisi aina istua ratin takana kaupan autokärryissä. Myös Hellämieliseni haluaisi istua samassa paikassa. Oltiin menossa sisään kauppaan ja Hellämieliseni juoksi edeltä sisään. MiNääkin kipsutteli itse ja kun päästiin ekoista liukuovista sisään, huomasi ne autokärryt. Huusi kovaan ääneen:

"MiNäääääää alaaaat ittuuun."

Ja lähti hänkin juoksemaan kohti autokärryjä. Tässä välissä kuitenkin alkoivat sisemmät liukuovet sulkeutua pahaenteisesti. Tuo pieni tyttöni jatkoi juoksuaan, nosti kädesiä vihaisesti nyrkissä ylös ja alas ja karjaisi todella määrätietoisella äänellä:

"EI! - EI!"

Niin vain kauppojen liukuovetkin tajusivat oman parhaansa ja aukenivat hänen ylhäisyytensä edessä. Muuten niissä olisikin ollut pieni MiNään mentävä aukko.