Siis aivan mahdottoman onnelliseksi olette tehneet minut siellä sadansien pöksyjen kimpussa olijat!!! Oikeasti. =) Vielä viikko jännätään kuka saa ja sitten minulla on surkumieli ährätä toisia kuoreen. Mutta veikkaan, että nämä pöksyt saattelen vieläkin tyytyväisemmissä mietteissä maailmalle. Näillä on jotenkin tuplavaikutus maaäitillemme. =)

Ja sitten kuvallista asiaa. Tekaisin tässä välissä parit M-kokoiset huutiskohteet, kun lyödään seuraavien tilauspöksyjen lopullisia suunnitelmia lukkoon. Ekana haluan esitellä pitkään mielessä ideana kyteneen marakatti-vauvasen. Tässä velmuilee Allu:

1468656.jpg

Perässä heiluu tietty häntä, jolla voi tarrata ohikiitäessä vaikkapas vähän verhotankoon roikkuloimaan.

1468659.jpg

Ja Allusta saa myöskin suht kivuttomalla operaatiolla Alisan. (Operaatiota ei siis ole vielä toteutettu. Jos uusi omistaja sitten aikanaan haluaa toista rääkätä, niin kaivan välkkyvät neulat esille.)

1468663.jpg

Toiseksi kohteeksi valmistui pieni Tytön Tylleröinen. Hänen hahmonsa näin yksi ilta pimeässä MiNään unta odotellessa. Hän oli hahmona peitonmutkissa. (saa viedä sinne suljetulle. Kyllä kiitos.) Arvatkaapas oliko hoppu kiiruhtaa lopulta neidon nukahdettua alas hahmottelemaan kuva paperille? Oli. En luota tarpeeksi muistiini.

Tietty villa vähän hangoitteli vastaan, eikä Tytön Tylleröisestä tullut ihan semmoinen kuin oli siellä peiton mutkissa, eikä ihan semmoinenkaan kuin oli sitten siinä paperilla. Mutta tommoinen hänestä tuli.

1468652.jpg

 

Yrittäjä on junailemassa Helsingissä päiväseltään. Jotenkin olen päätynyt ajattelemaan tämän kuukauden nyt sillä asenteella, että kohtalo oli kerrankin kiltti. Ihan varmasti tuo olisi jollain noista reissuistaan joko

 a) nukkunut ratin takana pikku hetken

b) kaivanut lattialta tippunutta pastillia

c) merkannut puhelimessa sopimaansa palaveria sinne puhelimeen

d) a + b + c (kyllä vain, onnistuu häneltä yhtäaikaa, ja uskoo jopa osaavansa ajaa autoakin vielä siinä sivussa)

Eli tämä on loppujen lopuksi ollut rentouttava kokemus Meemelille. Jos ei lasketa pakollisia autoilureissujani. Hitto että siinä pitääkin miettiä montaa asiaa yhtäaikaa...?! Ja olen vakuuttunut, että parkkeerauksen on keksinyt se alakerran kaveri itse. On se vain niin omanlaistansa touhua sekin.

NIIIN!!! Ja raktorit! Miksi ne saa ajella tuolla yleisillä teillä??? Ei siinä muuten mitään, mutta ihan kauhean noloa körryytellä semmoisen perässä taajaman ulkopuolella, kun muut suikkii minun ja sen raktorin ohi. Ja yhtään ei helpota, jos Yrittäjä istuskelee siinä neuvojan paikalla kun ajellaan rattoisasti raktorin perässä.

Autoon ei ole vielä tullut muutes jälkeäkään!!? Oikeesti. Melkeinjälki tosin tuli, kun ajoin ihan pikkuisen pikkuisen liian lähelle aitaa tuossa omassa autokatoksessamme. Piti vähän komentaa sohvalla istuvaa hölmistynyttä Yrittäjää, että "Eikä YHTÄKÄÄN ilmettä sieltä nyt, kerro vain kumpaan suuntaan käännän, kun pereetän pois!" Yrittäjä ajoi auton sillä kertaa pois katoksesta. Peili vähän kääntyi, mutta sen sai klonksautettua takaisin paikoilleen. Ja se vähän epäilyttävä aidanvalkoinen värikin lähti kun pyyhkäisin.

Vappupäivänä ajan tasan tarkkaan poliisilaitoksen pihaan. (Apua. =O Minun pitää ajaa poliisilaitoksen pihaan?? =O Saan oikeasti kakkihalvauksen, jos olen ratin takana ja edes luulen näkeväni poliisiauton jossain kauempana. Saattaapi Mr Y. joutua kipsuttelemaan sen korttinsa vaikkapas linja-autoaseman parkkikselta...)