Ekaksi taas tietty vanhan kaavan mukaan uudet tekeleet. Huutiskaksikko koossa S (tai no nuo Virtaheposet on ennemmin ehken S+).

2042378.jpg

2042379.jpg

 

*****************************

 

Ja niistä vauvoista. Niitä oli oikeasti aika hirmuisen monta MLL-tuvalla tänään. Ja aivan ihanaisia tapauksia. Joo, sylittelin.

Paras oli kuitenkin, kun yksi vauva taas jännästi ajautui syliteltäväksi. Hän meinasi olla vähän huonolla tuulella ja yhtäkkiä hänen äitinsä tupsahti paikalle kesken isänpäiväaskartelujen kera maitopullon. Ojensi pullon minulle ja jotenkin tuntui, että nyt oletetaan minun sitten antavan tuota eteenpäin. Ja oikeasti - olen viimeksi antanut vauvalle pulloa joskus öööö 10,5 vuotta sitten. Piti oikeasti ensin nielaista.

Ja tuo vauva oli välillä ihan eri mieltä hommasta. Nimittäin välillä hän meinasi suuttua siitä että tarjosin pulloa ja välillä siitä että en tarjonnut. Maitoa valui ja arvatkaa yrittikö hän suuttua siitä kun pyyhin naamaa? Kävi jo mielessä että kaivan tissit esiin ja tarjoa ruuat sieltä. Mutta en minäkään nyt kuitenkaan ihan silleen...

Suunnilleen tyytyväinen hänestä sitten loppujen lopuksi (kai) kuitenkin homman jälkeen tuli. Tosin jouduin juoksemaan lähes lennosta Hellämieliseni avuksi vessaan. Siirsin tyttösen seuraavalle hoiviin.

Mutta ompahan tuokin nyt tehty tälle vuosituhannelle. Oikeasti tosiaan kyllä ensin vain tuijotin sitä pulloa ja äitiä vuorotellen. Huomasin toivovani, että se tyttönen tarttuisi itse pulloon ja heittäisi suuhunsa. Miten jotkut osaa tuon homman??! No, kai se on niinkuin imetys, että siihenkin vain oppii. Mutta oli se kyllä vaan sotkuista touhua. *vieläkin vähän järkyttyneessä mielentilassa elämänsä äkkikäänteestä*

 

Ainiin. Minun omalla leikki-ikäisimijälläni on jo pitkään ollut tutti-/tuttipullofetissi. Hän haluaa survoa (kenenkään pyytämättä) tutteja vauvojen suuhun. Olisitte nähneet hänen ilmeensä kun hoksasi mitä hänen äitinsä tekee. Koki ilmeisesti elämänsä tilaisuuden tulleen. Niin ihmeissään hänkin tuosta jutusta oli, että ihan ilman huutoja tyytyi vain tuijottajan rooliin.

 

Ja sitten vielä semmoinen, että Hellämieliseni  on ihan in laaav. Aika sulkku tapaus. Kysyin eilen kun asiasta puhuttiin, että mikäs siinä ihastuksessasi on niin ihanaa. Mietiskeli hetken siinä sylissäni istuessaan haikean näköisenä minun poskea samalla sivellen ja vastasi sitten utuisten silmien säestämänä:

"Ainakin se on niin ihanan näköinen." Aika selvä tapaus?