OLENKO KAUPASSA?

 

Et ole. Mutta tervetuloa silti. Olet Meemelin ikiomassa blogissa *käsipäivää*, jossa juttu seilailee enempi ja vähempi hullun harrastukseni ympärillä.  Harrastukseni kuitenkin seilailee niin paljon oman perheeni ympärillä, että joudutte valitettavasti kuuntelemaan turinoita myös heidän elämästään. Hyppikää yli, jos aihe ei jaksa kiinnostaa.

Sitten se seuraava kysymys. Jos et kerta ole kaupassa, niin oletko eksynyt keskelle harmaata bisnestä - vaarallisille vesille siis? Et ole sielläkään. Näistä pöksyistä saa ystävämme verottaja oman osuutensa (kuulemma 20%...?! Minusta 17 olisi piisannut, mutta ei onnistunut tinkaaminen. Niillon joku systeemi.). Y-tunnuskin minulla on (1579212-7), vanha peru yksityisiltä perhepäivähoitoajoilta, tosin se nyt ei sitä luotettavuuttani mielestäni lisi suuntaan tahi toiseen. Aktivoin tuon ennakkoperintärekisteriin ihan vain sen takia, että yksi kaunis päivä heräsin keskeltä hienosti nousevia huutiskohteita. Ja aloin miettiä, että olen kyllä viimeaikoina aika angstisesti heilutellut puikkoja sekä Itellan oranssin lootan luukkua. Ja matemaattisena ihmisenä suoritin vähän laskuoperaatioita (ilman laskinta *kröhöm*) ja totesin, että ei nyt, vaan seuraavan vuoden joulu on tympeämpi joulu kuin pari aikaisempaa on ollut. Nyt on nimittäin käynyt aina tuuri noissa veroarpajaisissa ja on tullut kivat joulurahat sieltä virastosta. Kun sitten pähkin näitä pöksyjä ja laskeskelin ja tajusin jopa että kuukauden arviot pitää kertoa 12:lla, niin tulin siihen tulokseen, että on hyvinkin *ruumiinosamaista* saada se sen vuoden veroehdotelman korjaustulos sitten.

Jotenka aloin miettiä, että pitääköhän sitä piruvie sittenkin laittaa joku pikkupulju pystyyn, että saan ennakkoon hymyssä suin luovuttaa valtiolle osan persnahoistani. (oikeesti minoon sen verta vasemmalle kallistuva vihreä ihminen, että erittäin mielelläni makselen veroja ja asun oikeudenmukaisessa hyvinvointivaltiossa - ehken jotain tarkistettavaa noissa veroprosenttien jakaantumisissa silti mielestäni olisi, mutta ei nyt siitä tähän sen enempää). Yrittäjä on onneksi yrittäjä ja  totesi, että sinullahan on jo y-tunnus olemassa. Otat vain ja aktivoit sen.

Siitä seurasi soitteluja jonnekin, että saisin jonkun paikan mihin soittaa. Lopulta taisin löytää itseni puhumasta jonkun ytj-tyypin kanssa. Sain lomakkeen nimen jonka täyttelen ja paljon ohjeistusta asian tiimoilta. Selasin illan sitä lomaketta ja täyttelin vaativimmat osiot (nimen ja osoitteen) ja seuraavana päivänä sitten taisin taas olla puhelimessa jonkun toisen ytj-tyypin kanssa ja hän sitten kädestä pitäen neuvoi mitä mihinkin sarakkeeseen laitetaan. Varmistin tuolloin, että minun ei tarvitse(/eikä kannata, heidänkään mielestään) aktivoida kaupparekisteriin tuota y-tunnustani (ja köyhtyä tästä ilosta 60), vaan riittää että aktivoin sen vain ennakkoperintärekisteriin (ja köyhdyn 0 - tuota voisi tehdä useamminkin siis, ilmaista huvia katsokaas).

Tuonne sitten heittelin arvioni tämän vuoden hahtuvamyynnistä ja laitoin postiin menemään. Nyt odottelen niitä verolippusia kotiin. Jos saan noista peitettyä henkilötietoni, niin voin sitten vaikka teille tänne ottaa kuvat niistä...? Kun en minä oikeasti keksi muutakaan keinoa jolla vakuuttaa epäilijät. Minulle kun kuiteskin on hirmuisen tärkeää, ettei minua luulla rikolliseksi. (oikeasti - yllättävän tärkeältä tuntuu tuntuvan. semmoisia skitsokohtauksia olen asian tiimoilta saanut)

Meemelin hahtuvat ei siis ole kauppa, eikä ne Meemelin hahtuvat ole mikään myyntiartikla. Ne on vain hahtuvahousuja rakkauspaketissa. Meemelin päänsisuksia, jotka on kulkeutuneet puikkojen ja piikitysneulojen kautta maailmalle. Meemeli niin rakastaa niitä tehdä ja aivan ihana asia on, että kaikille on löytynyt oma koti! Ja niistä on jopa tykätty niissä omissa kodeissaan!? Tämä tekee Meemelin hyvin kovin onnelliseksi. *halitus kaikille ihanaisille palautteen antajille*

Ihanteeni on tehdä myyntikohteita huutikseen. Hinta lähtee liikenteeseen semmoisesta summasta, jolla katan kustannukset varmasti. Ja jos joku pöksyt tuolla summalla saa, niin se tekee minut vain onnelliseksi heidän puolestaan. Aina romantisoin, että esim. perheellä ei ole liiemmälti ylimääräisiä euroja käytettävissä semmoiseen turhuuteen kuin söpöt hahtuvahousut. Ja että nyt joku perhe sitten kuitenkin sai mieleisensä pökät, kun hinta ei noussut yli heidän budjetin. Ja tämä tietenkin saa sitten aikaiseksi sen, että aikaisemmin tökkinyt kestoilu muuttuu heillä nyt ruusuillatanssimiseksi ja vievät jopa ilosanomaa eteenkinpäin. Ja sitten se ainakestovastainen naapuri vähän innostuu paatospuheista ja päättää kokeilla ja niin vain sielläkin perheessä pikku Taavi käyttää sitten n. kaksi kestovaippaa/pvä. Meemelin missio on silloin suoritettu.

Joskus sitten käy niin, että jotkut pökät on ainakin kahden huutelijan suuri haave. Ja se hinta nousee ja nousee. Tuolloin Meemelin perhe kuulee joka 50 sentin korotuksen (Yrittäjä joskus työpäivänsä aikana myös puhelimitse) kera hymysuisen perheen äidin. "NE TYKKÄÄ NOISTA NOIN PALJON!?!? " Juunou. Tuolloinkaan en vielä ala pakkaamaan tavaroita ja miettimään tulevan linnamme uutta sisustusta, vaan ihan cuulisti vain olen hämillisen otettu pöksyjen saamasta huomiosta. Saatan ehken vähän mielen syvissä syövereissä myhäillä, että eipähän ole Yrittäjällä taaskaan mitään jupisemista, kun käy vinguttamassa korttia hakiessaan Pirtin Kehräämön uutta tilausta. (tosin nuo hahtuvakiekot alkaisivat he kyllä jo vaatimaan jonkin sortin linnarakennelmaa = lisää tilaa) Eli ne euroset on tähän asti aika hyvin menneet siihen mistä ne on tulleetkin. (Mutta  jossain vaiheessa tulee kyllä tila vastaan - tai sitten maailmasta loppuu hahtuva.)

Jännitystä elämääni haen tilauspökien valmistamisella. Saa joka kerta sydän väpättäen odotella onnistunko toteuttamaan tilaajaperheen haaveen. Villahousut ON tärkeä asia. Tilaushousuja suunnitetaessa olen tutustunut moneen mukavaan ihmiseen! Tilauspökille lupaan aina täydellisen "eipäs otetakaan"-mahdollisuuden. Tuon saa tehdä täydellisen hyvällä omallatunnolla, mikäli pöksyistä ei tulekaan sellaiset kuin odotit. Tämä lupaus vie sitä hurjinta onnistumisenressiäni vähän etes pienemmäksi.

Elikkäs vielä lyhyt yhteenvetopointti. En ole yrittäjä, mutta veroasiat on hyvin hoidossa (kuitit pitkin työhuoneen lukuisia kaappeja *hampaiden kalinaa The Daytä ajatellessa*). Ne tykkäs vähän tuolla verotoimistossakin, ettei minun ehken ole edes järkeä mitään firmaa tällaisen toiminnan takia laittaa pystyyn. Mitään haittaakaan siitä ei tietenkään olisi, mutta itse en siitä mitään hyötyisi, joten koin helpommaksi ratkaisuksi tämän oman ratkaisuni. Joka on täysin oikea ja rehti noinniinkuin lainopillisestikin. Eli ei ole harmaita pöksyjä nämä. Don't worry folks. =)