Ennen toipumisia vähän voluumi kakkosta. Peppi Wannabe todellakin wanna be ja esiintyykin nyt jo toista kertaa koossa M. Ja värityskin oli kovin tykätty ekoissa (vilkutusta sinne ykkösten kotiin!!!), joten se päätyi näihin kakkosiinkin. Saas nähdä onko ne edelleen valmiinakin tykätyt. Ikunahan kun näistä ei ihan itenttisiä tule.  

1279551451_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1248688898_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Toipuminen puolestansa. Kaikki (myös Kamelimän itse) hoki, että jossain vaiheessa tilanne sitten kääntyykin niinpäin, että se alkkis tukee sitä läheistä hänen rosesseissaan. Silloin Viisas Meemeli ajatteli (hihitellen mielessänsä), että ei kyllä todennäköistäkin todennäköisemmin meillä. Kyllä myös meillä.

Tapahtui tänään.

Tässä on nyt ollut mielenkiinnostavaa suunnitelmaa täällä Meemelilässä tulevaisuutta ajatellen. Ollaan ihan kauhistuttavan innokkaisesti suunniteltu ja järjestelty ja tapailtu jo ihan ihmisiäkin asian tiimoilta. Sitten on myös tämä realiteetti nimeltä talousasiat. Ne on - tai no, niitä ei oikein edes ole. Meemeli on sitten kerännyt jaksuja alkaa värkätä kerjuuhakemusta, mutta koska asia on Meemelille vähän vastenmielinen ihan periaatteesta, niin Meemeli on tietty lykännyt asiaa "huomiseen". Jo jonkis aikaan. Tänään hän sitten sai sellaisen tarmonpuuskan, että NYT. Alkoi kaikenmaailman lippusten ja lappusten metsästys Meemelilän melkein kymmenestä "tärkeet paperit"-pinkasta. Sitten tulosteltiin pankista jos ja vaikka mitä tulostetta. Ja sitten niitä piti vähän plarailla ja selvitellä ja kaikkee muuta. Ja Meemelin päähän mahtui tasan tarkkaan se himputin hakemus ja sen jättäminen.

 

Kamelimän puolestansa ajatteli tuttuun tapaansa laajasti, eikä osannut olla ihmettelemättä (cauheen ilceeseen ja vähättelevään tyyliin) Meemelin häröilyjä ja pömöilyjä (kun yritti Keskittyä asiaansa). Hän oli koko ajan cauhistuttavan vaicea ja Meemeli alkoi kehitellä jos vaikka mitä olotilaa pienen rakkaan päänsä tilaan. Kamelimän teki tätä toki myös, mutta hän YRITTI kertoa niitä olotilojaan myös ääneen. Meemeli ei etes yrittänyt. (pyydettäessä hän ehken jollain tavoin osoitti, että mm. suututtaa). Lopulta Meemeli sai ärjyttyä Vanhemman Rinsessansa "kyliltä" kotiin, Hellämielisensä naapurista kotiin, Kamelimänin ja hämmentyneen MiNäään autoon (ihmettelemään mitä nyt tapahtuu) ja lopulta hyvin epämääräisin tunnelmin autokansan sossun pihalle toteamaan, että ovi on jo lukossa.

Hän ei edelleenkään osannut vastata kovin järkevästi Kamelimänin kyselyyn, että mitä he tekevät matkassa. (heidän nyt vain piti tulla - on minulla sellainen "selitys", johon itse oikeastaan edelleen uskon tähän, mutta pieni aavistus on tuolla takaraivon seutuvilla, että sisältyy tuohon pakkomukanaretuutukseen ihan vähän jotain muutakin, mitä Meemeli ei suostu edes itselleen myöntämään. Olisiko jotain tekemistä tuon ekan esteen kanssa, että vähän on vastenmielistä sitä kerjuuanomusta sinne toimittaa. Paljon kivempaa, kun ei tartte yssin...)

Samalla Meemeli siinä touhutessaan oli ihan vallan huomaamattaan tulkinnut jokaista Kamelimänin tökäisyä ihan vapain mielin ja näin jälkikäteen kun asiaa funtsii, niin saattoi - painotan SAATTOI - mennä osittain vähän vikaan ne tulkinnat. Meemeli kuvitteli ihan ältsin vihaisena (Kamelimänille), kuinka kyseinen tyyppi nyt mököttää ärjynä koko illan ja ei naura eikä kerro kivoja asioita eikä ole Meemelin kaveri eikä kenenkään muunkaan ja mököttää vaan mokoma. Eikö saakin olla vihainen tuommoiselle?

No, Meemeli huomaa edelleen mököttävänsä (aikaa kulunut useampi tunti tuosta kuumimmasta toimintatilasta), mutta Kamelimän on tässä välissä alustanut ruokamme, käyttänyt kaksi pienintänsä pyörällä kaupassa vaihtamassa noiden pikkuistensa pullot rahaksi ja nyt se sitten tuolla ulkona virittelee tulta ja aikoo tehdä meille syötävää siellä ulkona siis. Ja se on myös hymyillyt Meemelille ja tehnyt kahvia ja kaikkee. Ja ennenkaikkea se on rupatellut asioista semmoisilla Oikeilla Nimillä ja ilmeisesti unohtanut jo koko Shöyn. Meemeli siis ei ehkä ihan vieläkään ole. Tosin hankala tässä on mököttää, kun tuo toinen ei ollenkaan lähde tähän mukaan. Toisaalta se ei kyllä sitten etes ole möks tästä Meemelin mökötyksestä, vaan tosiaan järkkää Meemelille kuin huomaamatta aikaa olla hetken aikaa sen hänen rakkaan pienen päänsä kanssa ihan yssikseen. Hiljaisemmassa on helpompi miettiä. Ja äsken Meemeli sitten purskahti nauruun ja sai kahvit melkein syliinsä, kun hoksasi itse tämän. Tuolla se entinen yli-kiree-hermoinen juoppo tekee pihalla meille herkkuruokaa ja kuulisti unohtanut Meemelin mökötykset ja olotilat. Veikkaisin, että uhrannut asialle niin paljon mietintää, että todennut olevansa kykenemätön tähän olotilaan nyt vaikuttaa väkisin ja unhoittanut Meemelin mökötykset sitten luottaen siihen, että eiköhän se Meemeli ihan itse saa päänsä taas kasaan. Hirmu viisas mies minulla. =O