...näitä valmistuu. Näköjään. Näitä suunnitellaan tuon kisun tulevalle pikkusisarukselle lahjukseksi. Kokona M. Täällä jännään, onnistuinko tyydyttävästi tuossa kissudessa...

1275154544_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1248688898_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Puutarhaa pitäisi kuvailla. Kirsikat tulee kukkimaan kaikki kolme!? Omenat on kukassa ja tomaatintaimetkin ihan kohta. Tai no, kaksi puhjennutta kukkasta siellä eilen jo olikin... Uih. Petron vauva on siirretty isoon ruukkuun ja hyvin voi edelleen pari päivää siirrosta.  Ei malttaisi pysyä pois tuolta nyppimästä. Tosin - sitä juolavehnää (mitä lie) on tullut napsittua sen verta, että melkein toivoisi, että loppu näkyy jo. Mutta kuuden vuoden kokemuksella uskallan väittää, että ei se näy.

1248688898_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kaikkein Tärkein.

Minun pieni MiNääääni pääsi torstaina kotiin (elossa) - ilman kipsiä ja ilman piikkejä.

Voiko äiti enempää toivoa? Ke-to yönä ei se äiti juurikaan montaa tuntia nukkunut, kun piteli pientä lapsukaistansa jalasta kiinni ja yritti rakastaa oikein kauhean paljon. Ihan varalta vain, jos ei enää ikinä saisi sitä jalkaa viereensä yöksi... Päättämätön Humautukseen menijällä kun oli vähän flunssa (kestänyt jo pari viikkoa) ja kauhistutti kaikenmaailman maailman nopeimmat humauttelut. Yllättävän tosissaan ne otti äidin pelot sairaalassa ja keuhkot kuunneltiin tarkasti ja tilannetta funtsittiin ihan kunnolla. Siltikään itse kirurgi ei laittanut äidin etua lapsen edun edelle - edellinen kirurgi kun oli piikkejä asentaessaan miettinyt, että ne voitaisiin koettaa ottaa pois ihan pelkän esilääkityksen voimin. Tuo toinen kirurgi kuitenkin tyrmäsi ajatuksen, kun MiNäää alkoi kirkumaan, kun hän yritti kurkistaa näkyykö piikkien päät n. 1,5 metrin päästä. Hän ei aikonut alkaa pikkuista kiduttamaan... ;-D

 Nyt määräsi lääkäri vielä 2-3 viikon telomiskiellon. (iik?) Eli ei pääse vieläkään pikkumimmi ylämäkeen ( = liukumäki), saatikka kiipeilytelineeseen. Ramppiskalle ei ole edes ollut vailla.