Voi tsissus että oli duuni, mutta tekisin uudelleen. =D Ja tämän päivän olen keskittynyt sitten urakan päätyttyä villahousumaailmaan. Tämmöistä M-kokoista putkahti huutikseen:

1879922.jpg

1879924.jpg

1879929.jpg

Eli näissä ekoissa liihottelee Keijukainen viemässä kestovaippailun ilosanomaa eteenpäin. Keijukaispöksyt oliva resoreita vaille valmiit jo yli viikko sitten, mutta pääväri loppui kesken. Keskiviikkona tilasin lisää ja laitoin mukaan aran toiveen, josko saisi tuon (viidenkympin lankakiekkoni... =P) vaikkapas jo sille päivää matkaan. Ei kuulunut mitään ja seuraavana päivänä näytti sitten vasta lähteneen. Laitoin (kaksi kertaa) nätin pyynnön, josko saisin seurantakoodin. Koskapas paketti olisi mitä todennököisimmin jo pe postissa, mutta pakettikortti tulisi vasta maanantaina. Eipäs kuulunut taaskaan mitään. Melkein näin punaista. Paras oli sitten maanantaina kun lopulta sen (viidenkympin... =P) kiekon sain. Se oli väärän värinen - tiedän siitä, että tilasin myös toista samantapaista ja kappas, sitä toista samanväristä oli kaksi kiekkoa ja tuota oikeaa ei yhden yhtä. Suututti joo. Onneksi oli sitä puun pilkkomista, niin en mennyt lankoja pitkin. Noh, valitukset on jätetty tekemäti, koska en ehtinyt ja nyt en enää yksinkertaisesti jaksa. Sain hoideltua jalkaresorit pienellä suunnitelmien muuttamisella, ja minisellä jämäpalalla lankaa. Hyvät tuli. Tympii kun tuo Pikku Punatulkku on ainut löytämäni firma, joka myy suht edullisesti ja hyvillä valikoimilla tuota virolaista. Muuten vaihtaisin kyllä hyvin joutuisasti välittäjääni. Tuolla oikeasti tuo asiakaspalvelu ei ole Meemelin mittarilla kovin korkeatasoista. Ja minä en etes vaadi paljoa - se hei riittää... Mykkäsuut on kummallisia.

No, jokatapauksessa. Tänään sitten piikittelin Keijukaisille kaveriksi Örkkimörkkihousut.

1879935.jpg

1879938.jpg

Eikö noi mörkit oikeesti oo mitään pahiksia. Kunhan vähän show päällä heillä.

Seuraavaksi parit tilauspökät (kunhan saan piikiteltyä ne) ja sitten taas huutikseen M-kokoista. Ekat niistä hyppäsivät jo puikoille - digiboxi pullisteli BigBrotheria vaan eipäs pullistele enää. Ja ompas muuten taas tyyppejä löytynyt Suomen maasta. Toivottavasti nuo omat ei ikuna... HippHopparini tosin totesi, että hän menee isona BigBrotheriin. Minä piipersin kauhuissani "Et kyllä mene...??", johon nuoriherra:

"Menenpäs. Ihan sinun kiusaksi. Et voisi sinä vuonna katsoa sitä! =D"

Kyllä tuo äitinsä tuntee. =) Ihan kivaa se on lastensa elämästä olla kärryillä, mutta jotain rajaa tosiaan joo.

MiNäääääääääääääääääääääääääääääääääääää otti muutes tosi raskaasti tuon neljän päivän puurupeaman. Vaikkakin mummu oli koko ajan viihdyttämässä (ja siivoilemassa, silittelemässä, järjestelemässä, hoitamassa kukat ihan eri näköisiksi kuin miksi minä olin ne saanut hoidettua, tekemässä ruokaa, jne *kaihoisaa muisteloa*), niin jotain puuttui. Kun näki minusta vilauksen pakollisilla vessa ja kahvitaoilla, niin ryntäsi ovelle ja tokaisi (joka ikinen kerta):

"Anna tihhiä!"

Yksi kerta sitten puolikuolleena kysäisin vähän "naurahtaen", että "etkö sinä enää muuta osaa äitille sanoa?". Tapaus mietti hetken kuumeisesti, vetäisi kysyvän hymyn huulilleen ja sanoi:

"Antaisitko?"

Arvatkaa annoinko? Onneksi ukki ei saanut sillä aikaa kuitenkaan moottorisahaa kintuilleen.

Pakko vielä vähän omaa rakasta Yrittäjääni mollata. (aina kun on hyvä tilaisuus juu nou) aloiteltiin hänen kanssaan sunnuntaina tuota halkorupeamaa. Nuo puut ovat siis niitä vanhempieni jäisestä metsästä repimiä runkoja. Ja niitä oli P A A L J O N. Ja ne on haettu komistamaan koko meidän autotallin taustaa (näkyy hyvin kaikille ohi ajeleville - ja kyllä niitä näytettiin ohi ajellessa jo vähän ketselevankin) keväällä. Nyt on siis syksy. Että aikaa oli. Mutta siis. Sunnuntaina lopulta monien aikomuskertojen jälkeen suunnattiin onnellisena avioparina puutöihin pihalle. Eka takapakki (en nyt muista mikä, mutta jotain semmoista että moottorisaha vähän hypähti pikkuisen tms) ja oikeestaan lopullisesti luovutin. Yritin toki vääntää hommaa huumoriksi ja puolet minun energystä meni siis Yrittäjän hauskutusyrityksiin. Eikä ne onnistuneet oikeestaan silleen ollenkaan. Saatiin aikaiseksi pari kottikärryllistä puita ja Yrittäjälle "siis hirmu kipee ranne" ja pääkipu. Illalla äiti varovasti ehdotti, josko he tulisivat seuraavana päivänä ja isä tekisi puutöitä. Otin tarjouksen lennosta vastaan. Aikoivat alunperin olla yhden yön, mutta koska Yrittäjä ilmoitti sivulauseessa olevana 3.-4. päivä reissussa, houkuttelin heidät jäämään vielä kahdeksi ekstrayöksi. Ja niimpäs me isän kanssa sitten setvittiin koko se metsä siitä. Me oltiin kyllä oikeesti ihan Elviksiä.

Ja minunkaan ei tarttenut kun toisena yönä laittaa vasempaan ranteeseen kaalihaude (heräsin sellaiseen polttavaan tunteeseen ranteessa) ja isän vimpan tunnin aikana laastari yhteen sormeen. Arnicaa me syötiin tosin melkein kuin leipää, mutta sehän nyt on ihan normaalia. Semmoisen hauskan muutes vielä olen huomannut viimepäivinä, että jopa jalkapohjassa on useampi lihas! =O