Huomenna todennäköisesti näen teidät.  Ensimmäisen ja viimeisen kerran.

Keskiviikkona nähtiin kaksi pientä täydellistä vauvaa, joiden pienet sydämet oli pysähtyneet muutama vuorokausi aiemmin.

MiNää osasi minulle kertoa tämän jo pari viikkoa sitten. Kerran kerhoon lähtiessämme kysyi minulta:

"Pannaanko Tattiset sitten roskakoriin?"

Kun ihmettelin vähän paniikissakin, että miksi kummassa me heidät roskiin laitettaisin, katsoi pieni tyttöni minua syvälle silmiin ja totesi: "No kun ne kuolee kohta."

Keskiviikkona kun tuli hoidosta lyhyen ultramme jälkeen ja näki minut vastassa, kysyi hän ensimmäisenä: "Eikö ne ennää ole siellä?"

Kysyin vielä ihan varmuuden vuoksi että mitkä. "No Tattiset.".

Ei tätä oikein tiedä miten tätä voisi kertoa. Yöllä mietin, että olisin tänään laittanut ystäville ja sukulaisille viestiä pienten syntymästä, mutta asia lykkääntyikin nyt sitten huomiseen. Toisaalta hyvä, toisaalta varmaan ei.

Vielä kun huomisesta selviäisi, niin jos sitten uskaltaisi romahtaa.