Ensin kuitenkin suloiset pöksyt koossa L. Valmistuivat ties kuinka kauan sitten, paitsi tuo hepparaasu joutui odottelemaan itseään. Sama kohtalo on kolmilla muilla pökillä, eli malttakaa kaikki jouluksi pökiä odottelevat - ne ovat jo valmiit. Paitsi ne kuvat... Mutta huomenna yritän saada pitkälahkeiset kummipoitsumme pikkuveljelle tulevat piikitettyä ja sitten on vuorossa Kärpät ja heti perään lehmät. Mutta tässä siis heppatytön pökät.

2124602.jpg

 

*********************************

 

Puheenaihe puolestaan on ollut - tsadaa - Tattiset. =D He ovat kyllä saaneet sellaisia fiilinkejä päälle ympäri Suomenmaan, että heissä täytyy olla taikaa. Oikeasti. Äiti soitti illalla ja kikatti vain puhelimeen, ettei ole päässyt tänään puhelimella läpi. Sinänsä tämä on aivan uskomaton fiilis, että kun vertaan Liinutin ilmoitteluun, niin ei tullut silloin kovin montaa onnittelua. Nyt tulee kyllä oikeasti aika liuta. =) Olenkin naureskellut, että jos olisi ollut vain yksi Tattinen kyydissä, niin todennäköisesti oltaisiin saatu vain epäuskoisia ja vähän hämillisiä katseita osaksemme hänen kertomisestaan. Nyt saan iloista naurua ja mahtavia onnitteluja. Siistiä. =)

Myöskin lapsukaisten huulilla on aihe ollut ahkeraan. Kaikenlaista mietitään ja mm. Vanhempi Rinsessani omi Neiti Tattisen ja jakoi sitten Herra Tattisen MiNäääälle. Hellämieliseni tuli tietty rollimaan äidille ja vaati saada oman pikkuveljensä kyllä ihan itselleen. Eli liian vähän näitä taisi sitten kuitenkin olla kerralla tuloillaan. Meemelille ei jääkään yhtäkään.

Myöskin on naureskeltu aiheella, että nyt on meidän vauvafriikille MiNääälle aina vauva saatavilla. Ei siis auta äidin epätoivoinen yritys nostaa vauva pikkuisten hoitavien kätösten saatavilta. Aina jää toinen hoidettava. Skuul.

Tisuaihe on myös nyt himmeästi välähtänyt tuon pienen mimmin päähän. Isosiskon avustuksella. Tämä nimittäin huomautti (MiNään sanottua ensin ruokapöydässä kun istuskeli minua vastapäätä: "Minä nään mun tittit. Haluun ne tuuhun."), että "Sitten kun vauvat syntyy, niin sinulle ei enää riitäkään tisukoita." Siis se MiNäään ilme oli kyllä näkemisen arvoinen. Pikku taskulaskin aivojen perukoilla alkoi laskea yhteen yksi plus kaksi ja sen jälkeen kaksi miinus kaksi. Huomasimme sen siitä, että mietteliäs ilme täydentyi merkitsevällä kulmien kohotuksella. Ja koska olen tuon pienen kirpun äiti, ja siksi kykenen lukemaan hänen aivoituksiaan (joskus), niin osaan kertoa, että tuon jälkeen hän kuitenkin tajusi, ettei niitä vauvoja vielä ole täällä. Joten kaikki hyvin hänen Tissivaltakunnassaan.

 

Hellämieliseni järjesteli tänään tuoleja uusiksi ruokapöydän ääressä. Että vauvat mahtuu kanssa pöytään.

Vanhempi Rinsessani mietiskeli myös tänään, että hän tulisi aika surulliseksi, jos vauvat nyt kuolisivatkin. Enpäs osannut tuohon muuta sanoa, kuin että

"Niin minäkin." Jotenkas, Tattiset, kesällä nähdää - eiks jeah?

Tattiset on siis otettu lämmöllä vastaan uusiksi pikku perheenjäseniksi. <3