Ekana uusimpani. Pienoiset tilauspökät ovat kokoa S ja päätyvät toivottavasti samaan perheeseen. Heidän pieni toivottavasti-käyttäjänsä saapuu kesällä. =)

 

Näille pökille teinkin ensin harjoituskipaleet koossa M. Tai no ruskeaoransseille ihan kokonaan, mutta vihreäkeltaiset jätin odottelemaan tympeystunnelman laantumista, kun sain puikot irti. Eli ne raasut jäivät vielä vaille lahkeita. Oranssi-ruskeat taitaa päästä huutikseen piankin, vihreät joutuvat vielä odottelemaan vuoroaan. Mutta suomalaiset aakkoset on kauhean hankalia sisäistää. Hirmu normaalia mielestäni, että menee ässät ja ämmät sekaisin . Melkein samaltahan nuo kuulostaakin.

 

******************************

 

Urbaani retkemme onnistui, koska Yrittäjä päätti mennä linnuntietä Helsinkiin. Me siis extreme-urheilimme ja istuimme Meemelin ajaman auton kyytiin. Oli kyllä jännää. Automaattivaihteet on joskus sieltä. Uhkasin jo jossain välissä, että jos ei kytkinjalka usko, niin ruutataan jeppe-teipillä oveen kiinni.

Ensin kipattiin Yrittäjä odottelemaan ilmakoneen nousua ja kiiruhdettiin nopsakasti Ouluun hakemaan äitiä kyläilemään. Yhdessä suunnattiin ensin luontaistuotekauppaan ja siitä sitten moikkaamaan Big Sisteriä. Ja sitten. Aaah.

Hahtuvajahtiin.

Nimittäin seuraavien pökien tilaaja onnistui mahdottomassa. Kekkasi toivoa väriä, jota Meemelin huushollenista ei löytynyt, vaikka etsittiin kissankin kanssa. (PöRRö on innokas kanssatouhuaja) Joten pääsin hiplaamaan. Ja olimpas aika tehokas touhuissani - jo toisesta kaupasta löytyi haluttu väri. ENKÄ ETES OSTANUT YHTÄÄN MUUTA KUIN VAIN TUON YHDEN?!?!! *mittaa kuumetta* Nyt on sitten lankakiekko jo korkattu ja pöksyt hyvällä mallilla. Tosin piikitysjonossa on kahdet pökät, jotenkas se lopullinen valmistumisajankohta on Suuri Mysteeri.

Kun aarrekiekko oli visusti äitini sylissä, alettiin leikkiä taas automaattivaihteilla ja kotona koko autollinen huokaisi syvään. Nyt suunnataan saunaan ja sitten iltapalan kautta petiin. Yrittäjäkin kotiutuneen yhdentoista kieppeillä.

Painoa pois 2kg, mutta tuohon on juminut. Pitäisi syödä enempi, mutta kun en jaksa vaivautua. Kauheen työlästä päivällä syödä, kun ei kanneta valmiina eteen sohvalle. Mutta taas kuukausia  kestäneen holistikauden jälkeen on ihan hassu, kun ei tee mieli suklaata. Tunne on niin eriskummallinen, että aina jaksaa yllättää.