Ekana tietty aihetta, ja maalliseen - tai no ainakin maataloudelliseen - perheeseen on tämän kertaiset pöksylit (toivottavasti) menossa.

 

   

Onnekseni yhtäkkiä muistin tuon Hellämieliseni raktorin, oli nimittäin meidän tulostimen tuottama kuva perheen ikiomasta sen verta tummasävyinen, että jos ei olisi tuota vekotusta itseltä löytynyt, niin olisin joutunut koneen ääressä piikittelemään. Nyt siis sain piikitellä television edessä. Tosin piikitellessä tuo toimii lähinnä raadiona tuo meidän tiivii.

 

*****************************

 

Ja sitten omat maalliset.

Saanhan olla jo vähän turhamainen? Koska olen niin kauhean turhautunut, että olisi kiva olla tuotakin.

Tattiset nimittäin unohti jotain heille kuuluvaa, kun läksivät. Heidän ruokansa jäi minun byllyyn. Kymmenen kiloa ehtaa maidon esiastetta. Ja vaikka kuinka kiltisti käyn joka aamu puntarilla ja

T O I V O N, niin ei sitten mitään tapahdu. Pusu Ennen tämä on onnistunut tällä tyylillä.

Puntari ja peili ja housut kertoo paljon, mutta selkeimmin tämän asian on minulle valottanut MiNäää pikkuiseni. Piirteli nimittäin tässä yksi päivä rakkaan äitinsä kuvaa sellaisella piirtohärvelillä. Suhautti vauhdilla jotain ja totesi "Silmät.". Taas kynä viuhahti ja totesi "Suu.". Samalla tyylillä tuli tukka ja korvat ja kädet ja jalat. Sitten alkoikin oikein antaumuksella kieli keskellä suuta väkertää jotain vähän isompaa. Lopulta totesi: "Pylly."

Tänä aamuna hän kipsutti alakertaan vähän ennen minua. Kun kömmin sitten hetken päästä perästä, oli hän kauhean innoissaan odottelemassa portin alapuolella. Kun pääsin alas asti, syöksyi halaamaan minua siitä kohtaa mihin hän nyt minua yltää ja totesi:

"Huomenta pylly!"

Oli se vaan hienoa olla MiNään Tissi. *haikeena muistelee Niitä Aikoja*

Ja eihän tässä varmaan olisi mitään, mutta kun joku ehti ostaa älykivoja ja rentoja äitiysvaattehia monen monta. Mutta se samaninen joku ei oikeasti suostu ostamaan tämänkokoista normi-ihmisen vaatetta. Täytyy siis varmaan käydä kaksi kertaa päivässä siellä puntarilla ja toivoa vähän vielä lujempaa? Tai muuten me hautaudutaan kotiin ihan vain sen takia, että ei ole sopivia housuja? Tuosta muistuikin mieleen, että lukiossa kerran ei ope hyväksynyt poissaolokortissa ollutta syytäni - "Ei ollut kuivia housuja." Mutta kun ne oli kaikki kuivamassa. Oli se sekin kyllä. *muistelee silmiensä pyörittelyä*

 

Sama ongelma muuten paitojen suhteen. Kun minä viihdyn ihan älyhyvin Boobin imetyspaidoissa. Ja niitä onkin useampi, mutta alkavat 3-5,5 vuoden käyttönsä jäljiltä olla jo kunnossa. Ja haaveilin jo ostelevani uusia sitten oikein vauhdikkaalla tilaussormella. Mutta en minä tiedä, voiko 3-vuotiaan imeväisen äiti ostaa enää imetyspaitoja...? Varsinkin kun sitä lasta ei enää etes julki-imetetä...? Kauheen hankalaksi mennyt tämä elämä. EI OLE VAATETTA! Ja tämä on Tattisten syy, eikä sen syy, joka syytää suuhuni kaikkee kivaa.