Tässä yhdet lahjuspöksyt. Vielä kun saisi aikaiseksi kortin, niin voisi muistaa suht tuoretta pientä vauvasta. <3

1241891507_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

*********************

 

Viimeyönä kävi tosiaan antibiootit jopa tämän hörhön mielessä. Hellämieliseni nimittäin herätti minut vähän ennen kahtatoista. Hänellä oli korva KOVIN KIPEÄ. Siis oikeasti kipeä. Urheasti hän yritti hiljaa itkeä ja valittaa, ettei vain MiNääää heräisi.

Pöydän kulmalla oli Chamomilla purkki ja tuolla juurikin hoidettiin joskus kolmisen vuotta sitten ollut korvatulehdus pikkuiseltani. Jotenkas ilman raamattuani päädyin tuohon. Otettiin nopeaan tahtiin kolme annosta, mutta ei mitään vaikutusta. Aloin ääneen mietiskellä, että josko kävisin alakerrassa lunttaamassa kirjasta jonkun toisen lääkeaineen. Päätin lähteä nopeaan tahtiin, kun Hellämieliseni uikersi itkunsa seasta:

"Mene äiti katsomaan siitä kirjasta!!"

Kipsuttelin siis alakertaan. Ensin pilkoin sipulit harson sisään odottelemaan. Ja sitten avasin raamattuni. Ensimmäisenä flunssan kohdalta löytyi Aconitum. Jotenkin teksti kolahti heti. Mutta selailtuani seuraavia ehdokkaita, huomasin, ettei noissa mainita korvatulehdusta ollenkaan. Nooo, siiton aikaa kun viimeksi olen meillä korvatulehdusta lääkinnyt ja hoksasinkin vasta tässä vaiheessa katsoa sisällysluetteloa uudelleen, ja sitten lähdin etsimään lääkettä kohdasta 'korvatulehdus'... Noo, ekana sielläkin oli Aconitum, ja aina vain parani selitykset.

"Yhtäkkiä puolenyön jälkeen alkava kova korvakipu. Potilas on pelokas ja janoinen. Haluaa kylmiä juomia." Meidän Hellämielesemmehän ei yleensä öisin halua juotavaa, mutta nyt oli pyytänyt vettä jo neljään otteeseen. Nappasin sipulisilpun ja Aconitum-purkin ja kiidin nyyhkyttävän Urhean pikkumieheni luo. Otettiin annos ja nuuskittiin sipulia ja siliteltiin ja pusuteltiin ja ymmärrettiin. Ei mitään apua ja vähän jo panikoituneena annoin nopeasti toisen annoksen. Ei apua. Hyvin hyvin nopeaan tahtiin annoin kolmannen annoksen ja kesken vaikeroinnin Hellämieliseni nukahti.

Olin hämilläni. Hän oli oikeasti ollut niin kipeä, etten olisi ikuna uskonut, että sen kivun keskellä voi nukahtaa. Tuijottelin telkkaria viitisen minuuttia ja pieni mies heräsi taas itkemään. =( Korva oli edelleen kipeä. Tuli siinä sitten mieleeni, että tavallaan annoin vasta yhden annoksen hänelle, koska niin lyhyillä tauoilla ne helmet jakelin. Päädyin siis ratkaisuun, että annan nyt vielä kaksi annosta ja vasta sitten lähden etsimään, olisiko joku muu ehken kuitenkin sopivampi. Kova luotto oli kyllä tuohon Aconitumiin. Etsittiin parempaa asentoa annettuani helmet imeskeltäväksi ja lopulta lähes istuvassa suostui vain vaikertamaan. Laitoin sipulisilpun niskaan ja edelleen pieni oli kipeä. Annoin lopulta taas n. 5 minuutin päästä viimeisen annoksen ja hetki tuon jälkeen Hellämieliseni hymyili minulle ja NUKAHTI. Ja heräsi aamulla seitsemän aikaan ja äärettömän onnellinen ilme kasvoillaan tuumasi:

"Korva ei enää ole kipeä!"

*kumartaa ja pussaa sitä tyyppiä, joka uskalsi keksiä homeopatian*