Kenties Hellämieliseni kummitädin pienestä ihanasta kolmekuisesta miehenalusta yritetään leipoa kuuluisuutta? Ainakin toive myöhästyneelle kastelahjalle oli aika selkeä.

                

1245857408_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1248688898_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Juhannus kökittiin maalla. Samassa mökkerössä, jossa vietin kaikki lapsuuteni kesät. Myös seura oli käytännössä samaa, pienoisilla uudistuksilla.

Serkkuja oli kaksi samaa. Tosin heillä oli siipat ja vauvat mukana. Mutta onnistui meillä silti samat leikit kuin lapsuutemme kesinä - ainakin muistelutasolla. Kokon rakenteli enoni ja sen sytytti (YLPEÄ) Hellämieliseni. Hienosti syttyi, vaikka edelliset päivät oli satanut. Ei olisi syttynyt, jos olisi kukaan muu yrittänyt. Hieman kävi mielessä niiden kaikkien isojen kokonsytytystä seuraavien ihmisten suomien ylistyssanojen ohessa, josko kenties saa pikkuinen mieheni käsityksen, että kun jotain sytyttää roihuun, kaikki kehuu...

Pikkuroihussa paisteltiin jokailta muurinpohjaräiskäleet ja saunottiinkin tietty tulen lämmössä. On se vaan niin erilaista kuin sähkön suoma lämpö.

Mökkivieraitakin ehdittiin kestitä. Bestikseni piipahti perheensä kanssa ja Hellämieliseni kummi tuon pienen tulevan Kärppä-pelaajansa kanssa. Voi sitä ihanuutta. Hänellä on aivan mielettömän hieno nimi ja täytyy sanoa, että on täydellisen esimerkillinen nimensä kantaja kyllä. Siinä on vanhemmat osanneet valita JUST OIKEAN kaikkien nimien joukosta.

Anteeksi kun päivittyy hitaanmoisesti blogi. Voitte seuraavat lähipäivät syyttää tuota säätä. *kirmaa kedolle*