Ensin tosin esittelen Pöllöherran. Hän on kokoa M ja odottelen hyväksyntää tilaajalta täällä jännitystunnelmissa ägen.

1838627.jpg

Ja koska puutarhablogini on niiiiiin täynnä (vaikka olen pyrkinyt ihan vain hohdokkaimmista jutuista sinne niinku kirjottelemaan ja kuvia laittamaan... =O), niin laitan nyt tänne ihan vaan tommoset tosi vaatimattomat tuotokset keittiön ikkunan alta.

1838631.jpg

Ja sitten oikeesti minä olen ihan oikeasti aivan SIKAylpeä noista. Minä - MI-NÄ - olen saanut tuommoisia aikaiseksi!!?  Pienen pieni siemen on rakkaudella kylvetty maitopurkkiin ja sitä on tuijoteltu itämään. Sitten sitä on tuijoteltu kasvamaan ja vahvistumaan. On koulittu ja karaistu ja kaikkea. Ja istutettu kolme vuotta pikkuhiljaa (hevosen kakalla, omalla kompostilla ja vuoroviljelyllä) paranneltuun laariinsa ulos. Osaa peitelty hallaharsolla ja kerätty rikkaruohoja ja kasteltu keväällä ja tuijoteltu isommaksi ja ihmetelty.

Tuo 50 senttinen ei suinkaan ole siinä osoittamassa sitä hintaa, jonka nuo on tulleet maksamaan (ee-hei...), vaan ihan vaan mittasuhteita antamaan. Ja tuo kesäkurpitsa ei ole etes iso. Edellisestä olisi helposti tehnyt vaikka jonkun tekojalan. Se oli VALTAVA. Ja sitten noissa on vielä se, että nuo maistuu aivan uskomattoman hyville!?  Samoin kuin nyt neljäntenä vuotena KUNNOLLA satoa tehneet mustat viinimarjat. Ne on parempia kuin karkki??! Siis oikeesti?? =O

Omeniakin on edelleen tulossa se 27 (vaikka puu oli reissun aikana ruvennut tuulessa lepäilemään maata myöten) ja tomaatteja tulee varmaan triljoona. Jos ne ehtii kypsyä (sähköllä). Paprikoitakin on muutama jo kasvamassa ihan kivan kokoisena (salassa olivat sen tehneet, tuijoteltu vain tomaatteja) ja samoin jalopeenoja ehtinyt muutama mokomus siellä salakavalasti venyä ihan kunnon mittoihin. Siis MEHÄN OLLAAN OMAVARAISIA!! =D

 

Ruusutkin kukki ja rehotti ekaa kertaa tänä vuonna. Hiukka otti aikaa oppia noita näköjään hoitamaan, mutta kyllä tämä 4 vuotta kannatti opetella. Melkoinen palkinto tuolla pihalla.

Nyt kun joku vielä (vaikka joku Yyllä alkava...? Enibadi?) pätkis minun melkein seitsemänkymppisten vanhempieni jäästä repimät puunrungot tuolta autotallin takaa palasiksi ja siis pois sieltä autotallin takaa. Saisin pystytettyä sinne vadelma- ja karviaismarjatarhani. Vähänkö siitä kin tulee herkku!