tiistai, 14. joulukuu 2010

Keiju löysi lopultakin perille!

Missä lie tämä piskuinen keijutyttönen liidellytkään, kun pöksyt on odotelleet häntä jo kuukausia?! Onneksi lopulta kotiutui. Pöksyt on kokoa M ja lähtevät aikaisemmin valmistuneiden enkelipöksyjen kanssa samaan kotiin ja toivottavasti kovaan käyttöön!

 

1292326036_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1248688898_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Meemeli se luovutti ja aikoo olla tosilaiska. Meemeli ei muista yhden yhtäkään ihmistä joulukortilla. Meemeli on vähän hämillään tästä (pakko)päätöksestänsä edelleen ja ajoittain meinaa tulla semmoinen huono omatunto vallan, mutta kyllä vain taas huomaa, että on sitä vähän toivuttu tuosta omasta taudista - kun eihän se oikein ole viimevuosina ollut muuta kuin idyllin pystyssäpitämistä. Siitä on monenakin vuonna ollut joulumieli vallan kaukana kun niitä on hampaat irvessä viimeisenä yönä liimailtu ja väsätty ja huudatettu Kamelimäniäkin kavereidensa osoitteiden metsästyksessä. Cauhee ressi. Kuten huomaatte, niin edelleen minä yritän aiheesta saada Ison Asian, vaikkakin nyt näin un-versiona... Mutta hyvää joulua Meemeliltä vaikkapa tällalailla blogin välityksellä kaikille läheisillemme ja vähän vieraammillekin jos satut lukaisemaan. Ja tämä joulutoivotus tulee aitona toiveena - ei väkipakolla askarreltuna korttisena (tai viimevuotisena halpakorttiratkaisuna etes). Suon joku ilta yhden lämpimän ajatuksen jokaiselle perheelle, jolle aikaisena vuotena olisi lähtenyt kylmä kortti. <3

tiistai, 9. marraskuu 2010

Osaankokaanhan minä enää...

Lets trai. Tässä jo kesällä valmistuneet villahousut, joiden kuva odotutti TODELLA varovaista "hoputusviestiä". Kun sain varovaisen kysäisyn sähköpostiin, josko pöksyt millään ehtisivät valmiiksi ennen vauvan syntymistä, niin en enää pystynyt lykkäämään hommaa. Otin piikin käteen Pirtin tiskin äärellä ja lukuisten asiakkaiden seuraamana (pitkin päivää), minä lopulta ikuistin Ruudolffin (yritelmän) ja hänen tassun jälkensä pieniin S-kokoisiin pöksyttimiin. Nyt jänskäilen, kelpuutetaanko heidät, vai vajoanko nolona maan rakoon, kun olen odotuttanut asian myötä turhaan kuukausikaupalla...

1289326312_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1248688898_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja sitten vielä pari kuvaa syyskuun alusta. Ihastelimme uskomatonta näkyä, josta näpsittyjä kuvia löysin juuri unhoitetun kameramme uumenista. Toisessa kuvassa näkyy, kuinka sateenkaaren pää laskeutuu suoraan Taika Pirtille. <3 Ja täytyy kyllä sanoa, että se uskomus on nyt osoitettu todeksi. Sateenkaaren päästä löytyy ainakin tässä tapauksessa ihana kultainen kimpale. Meidän rakas Pirtti.

1289326535_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1289326511_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Tuo himmeämpi toinen sateenkaari osoittaa sitten vaatimattomasti kauppakeskus Kapteeniin... Cool

Ei ole Pirtin voittanutta.

Päivät kuluu meillä Kamelimänin ja MiNääään kanssa sutjakkaan joutuisasti. Hellämieliseni tulee myös seuraksemme koulun jälkeen - jos muistaa/jaksaa/ei onnistu jollain tavoin selittelemään tulemattomuuttaan... Tiineitserit viihtyy paremmin kuin loistavasti rauhassa sohvalla loikoillen. He ovat muutaman vuoden odotelleet, että saisivat joskus olla rauhassa kotosalla. Palkitaan se äidin vuosien kotonakökkiminen.

Meemeli itse huomaa päivä päivältä parantuneensa yhä enemmän ja enemmän. On se vain veikeä tauti kyllä tuo alkoholistin läheisenkin oma tauti (läheisriippuvuus). Melkoisen hyvä sitä on ihminen itseään huijaamaan ja rakentelemaan kaikenmoista kummallista. Mutta ikuna en entistä pois vaihtaisi - tämä elämä ei maistuisi miltään ilman tuota vuosien kokemusta. <3 Nyt on olo jotenkin kovin rakastava ja seesteinen. Elämä kantaa ja tämä päivä on minun. Eiliseen ei tarvitse enää voidakaan vaikuttaa ja huomisesta ei kukaan tiedä. Siksi elellään tätä päivää ja täysin rinnoin (vaikkakin Meemelin rinnat on jälkikasvu huomaamati hävittänyt).

 

Juuri muutes hoksasin, että eikös äitienpäivä ollut tasan puoli vuotta sitten...? Silloin Yrittäjä aloitti viimeisen matkansa ja siirtyi siitä sitten viikon sisään kamelikouluunsa. Ilman tuota matkaa olisi kamelikoulu todennäköisesti jäänyt käymätä, joten en ikinä voi keksiä hänelle parempaa lahjaa, kuin minulle tuona äitienpäivänä järjesti. Silloin se toki ei siltä tuntunut, mutta jälkeenpäin näen sen suunnattoman arvon. <3 Ja veikkaisin, että oli siinä Kamelimänillä omakin lehmä ojassa - ei tuo ihan osattomaksi itsekkään lahjastansa jäänyt... =DD

 

Saas nähdä rupattelenko minä ihan yssikseni täällä... =D

lauantai, 18. syyskuu 2010

Pikailmoittautuminen

Eli hengissä. Aika kulunut täysin kuvien aiheen parissa... Toivottavasti kohta elämä asettuu edes vähän, alkaa lapsoset jo vähän oireilemaan tästä sekavahkosta päivä"rytmistä".

 

1284788468_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1284788488_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1284788480_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

torstai, 2. syyskuu 2010

Elämä se vain aina ottaa ja järjestyy. Hassua vallan.

Ensin minä pyydän ihan polvillani anteeksi kaikilta, jotka on olleet huolesta soikeina. Kiitos teille jokaiselle nyt aikaa säästääkseni tähän, jotka olette sähköpostilla lähestyneet! Viestit on lämmittäneet ihan kauheaisen paljon mieltä. Ihania olette kun välitätte ja meitä mietitte. <3

 Meillä menee oikein mainiosti. Kamelimän on upea otus ja lapset vielä upeampia ja Meemelikin toipuu. =D (olen minäkin ihan melko upea) Eli ei ole hiljaiselon syy ollut laisinkaan nyt meidän alkoholismiin liittyvää. Vaan.

Tänään se ratkesi ja voin siksi nyt lopultakin tännekin. Arvatkaa mikä Meemelistä tulee? Meemelihän on joskus vuosia sitten meuhkannut isoon ääneen, että yrittäjä Meemelistä ei ainakaan ikuna tule. Hih hih hii. Meemeli meuhkasi myös HippHopparin synnytyksen jälkeen, että "Ei enää ikinä.". Seuraavaan pukkaukseen meni tuolloin aikaa 1v 5kk. (todennäköisesti jo) Huomenna Meemelistä sitten ottaa ja tulee - tadaa - ?

Oikein. Yrittäjä. Nauru Mutta silloin meuhkatessa MUISTAAKSENI mainitsin, että yksi yrittäjä perheessä riittää. Ja Kamelimänhän ei enää ole yrittäjä, joten.

Oulunsalosta on pitkään puuttunut parikin jutskaa. Ihan tärkeimmästä päästä puutos on ollut KIRPPUTORI. No, ei puutu enää kauaa moinen! =) Oheeseen on suunnitteilla lykätä myös vähittäistuotteita myyntiin, kaikenmoista mitä täältä ei saa, vaan joutuu hurruuttelemaan Ouluun (tai Kempeleeseen) ostoksille. Ompelutarvitketta, luontaistuotetta ja sen sellaista. Ja saattaapa siellä seinällä myös villahousuja olla esillä. Ja mieluusti otetaan myös muiden väkertämiä käsitöitä myyntiin, koska eihän siinä ehdi Meemeli juuri värkkäillä, kun liike on koko ajan täynnä vallan. Tietenkin. Meemeli raasu ei itse ehdi edes kirppispöytiä kierrellä.

Tätä on suunniteltu jo kauan, mutta toteutus on on ollut jo hetken aikaa pienestä kii. Nyt löytyi Se Pankki - juuri se pankki, jonka pitikin löytyä. Aivan huikea palvelu, matkaa liikkelle ehken 200m ja ennenkaikkea - he eivät katsoneet perheen kokemaa konkurssia huonolla vaan HYVÄLLÄ. (oli tiedättekö tätä vaille, etten vetäissyt myös toivottavasti tulevan työntekijäni raitistumista kehiin - piti pidätellä tässä vaiheessa.) Finnvera hyljeksi minua naisyrittäjänä, vaikkakin puolsivat itse ideaa. He hyljeksivät MINUA siksi, että mieheni on vähän veloissa (heille). Tuon ei kuulemma pitäisi vaikuttaa, mutta hups. Mutta onneksi vaikutti! Muuten oltaisiin otettu ehken vähän liika iso haukkaus alkuun ja toisekseen - ei todennäköisesti oltaisi tuota unelmaista pankkia löydetty! Menkää kaikki joukolla POP:iin. Se on Pankki. *tietää ihan hirmuvarmaksi*

 

Huomenna suuntaamme Kamelimänin ja kahden nuorimmaisen kanssa Kajaaniin purkamaan erään lopettavan kirpputorin kampetuksia. Saamme ne aikasta hirmuisen etullisesti sieltä pois hakea. Tulevat TARPEESEEN. Huikea yhteensattuma taas. Siitä sitten kasaamaan pientä lapsostani kasaan. <3 *inlaav*

Voi kun malttaisi odottaa avajaisia.

1248688898_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Villahousujonolaisille. Anteeksi. Suuri sellainen. Ne ON TEKEILLÄ!!!! Odottelevat parit tuolla kuvasiansa ja heti kun saan tämän reilun kuukauden kestäneen jännityksen ja sen laukeamisen tasaantumaan (ja etsin jostain aikaa tämän kaiken keskellä Kieli ulkona) ja sitten minä piikittelen! Ja yhdet pitkikset on puikoilla ja toiset taitaa hypätä sitten hetimiten - paitsi että ensin pitäisi tehdä lapsosten pikkuserkulle pöksyt ennenkä hän menee armeijaan... *kauhistuu muistaessaan* En ole hyljännyt pikkuisiani - en! On nyt vain ollut jotain pakollista taukoa niiden suhteen.

1248688898_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Loppukevennys (tai miten tämän nyt ottaa) vielä. MiNäää tuossa äsken tuijotteli telkkua ja sormella osoittaen kysäisi: "Vaikka noilla on samanvälinen pää, niin miks ne puhuu elimaankieltä?" *ylpee itestään kasvattajana...* Kieli ulkona (tai lapsosen älykkyysgeenin antajana?) Mutta onneksi hän on kuitenkin söpöinen lapsi.

perjantai, 30. heinäkuu 2010

Enkeli

Nämä pöksyt ovat odotelleet kuvaansa ennätyskauan. Tosin sovittiinkin, ettei ole kiirus, mutta silti meni kyllä hurjasti kauemmin näissäkin kuin aikomukseni oli... Kokona heillä on L ja värinä tuo kaikkien aikojen ehken kaunein vaaleanpuna/vihreä Evillan liukuvärjätty lanka. Tuota en enää ole löytänyt aikoihin tuona vaaleampana sävynä. =( Enkulilla on kimaltavaa hahtuvaa sädekehässä ja siivissänsä.

1280515329_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1248688898_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kamelimän on (taas) kalassa Hellämieliseni kanssa. Ovat kantaneet jo aika huikean saaliin kotiinkin. Ovat käyneet istumassa paikallisen lammikon rannalla useampana iltana ja tosiaan ollaan herkuteltu jo yhteensä 3 (KOL-ME) ahventa! Kadehtikaa! =D

Myöskin Kamelimän on alkanut löytää omaa luovuuttaan. On väkrännyt (sen puumajan ja) kävelykepin tässä yksi päivä. Se on aivan huikean hieno, ikuna en uskoisi jos en olisi nähnyt vierestä sitä tekemistä. Kävi hakemassa koivunpätkän jostain lähipusikosta (hyihyi), kuori sen huolellisesti, hio sitä käsin ja dremelillä ja käsin jne ja vahasi mehiläisvahalla. Polttipa siihen hienon "meidän perheen logonkin" (sellainen luolamaalaustyylinen käsi) ja kaiversi nimikirjaimensa. Ja nyt on tänään lakkaillut keppiään. Enää puuttuu meidän vaellusretki lapin tuntureihin. Aikoi tehdä muillekin perheensäjäsenille omat. =) Myöskin on entisöinyt (oikeampi kuvaus lienee kuitenkin vanhasoinut) yhtä kaksi vuotta terassilla kesät talvet seisonutta lipastoa. Tuon projektin aloitti tosiaan Meemeli kaksi kesää sitten ja kyllästyi. Nyt Kamelimän on hionut lipastoa ja paukuttanut siihen madonreikiä ja Dremelillä tehnyt vähän lisää. Lipasto alkaa näyttää todella kauniisti patinoituneelta!? Aivan upea tulee, kunha hioo sen loppuun ja saadaan petsattua. =)

Ja nuo seikat on mainitsemisenarvoisia siksi, että Kamelimän on kuvitellut aina, ettei hän osaa. AIVAN uusi piirre hänelle ja tekee vallan sydämestään noita juttuja. =) Katseli tässä yksi yö unenkin, jonka sitten tulkkasin hänelle. Hänen se "terve" minänsä (jolla on sekä maskuliininen, että feminiininen puolensa) antoi anteeksi hänelle itselleen sairauden. JO OLI AIKAKIN!! Ja ennekä tuo anteeksianto annettiin, löysi hän yllätyksekseen sen feminiinisen puolen (eli luovan, tunneperäisen jne). Yritti unessa ottaa siitä jopa kuvaakin, että muutkin näkisivät tuon ystävänsä toisen puolen, jolla oli mm. pinkki tukka... =D