Ekana. Huutikseen siirsin pari pientä hauskaa eläintä (kokoa S ovat he).

Pupun:

...ja Nallen:

Siellä he nyt ovat tyrkyllä vajaan kaksi viikkoa. *pusuja matkaan*

Alkuviikosta projektoin valmiiksi yhden tutun tytölleen syksymmäksi 1-vuotislahjaksi tilaamat spesiaalipöksyt. Tulevan synttärisankarin nimi on Halla...

Eli siellä se aurinkoinen hymyilevä Halla lentelee viimeisten kukkasten ylitse. Sitten on hyvä talven tulla. Ja nämä pöksyt siis otetaan käyttöön vasta lokakuussa.

Kerjäämällä kerjäsin osoitetta, että saan nuo jo tänään kauppamatkalla postiin. Ja arvatkaapas muistinko sitten viedä niitä postiin? *heiluttelee pillimehupalkintoa* Eikä tuo nyt ihan ainutkertainen tempaus ollut päältäni. Tässä viimeiset huutiskohteet - Merenneitoset ja Kärpäsvauvaset - ajattelin postitella vähän mutkien kautta. Että ensin niinkuin vääriin osoitteisiin, joista huutajat saivat sitten postitella oikeisiin osotteisiin. Arvatkaa oikeasti nolottiko? *toinen pillimehu tarjolla* Ei enää tarttis kovin montaa aivosolua kulkeutua tisseihin, että en edes osaisi hävetä. Kun en edes varmaan tietäisi, mitä lähettäminen tarkoittaa. En taidakaan laittaa tukkaan punertavaa, vaan lopetan tämän salailun, ja vetäisin totaaliblondin tuosta pehkosta. Ei tarttis ihan kokoajan selitellä.

Yrittäjä kävi ke-to yön olemassa Lappeenrannassa ja eilen illalla kotiutui (hengissä) Oulun seudulle yrittelemään. Eli tänään pystyin katsomaan nauhalta parin päivän takaisen Punaisen langan, jossa haastateltiin nuorina leskeksi jääneitä. No, tulipahan taas todistetuksi, että kolarissa voi kuolla. Että kannatti katsoa. *seuraavaa yrittäjämatkaa odotellessa* Kun en tosiaan ole asiaa olleskaan silleen tiedostanut ilman tuota pläjäystä aiheesta. Loppuukohan tämä tiedostaminen muutes ikuna? Kun tämähän alkoi reilu 12 vuotta sitten, kun HippHoppari ilmoitteli tulostaan. Tuolloin olin esim. lähes varma, että Yrittäjä (silloinen Opiskelija) jää todennäköisesti auton, vähintään mopon alle kioskireissulla. Tämänkin tiedostamisen kanssa on oppinut elämään, ja neljän lapsen kanssa sen on oikeastaan oppinut jo vähän puskemaan taka-alalle. Tulisi muuten vähän bojongiksi. Koska en siis vielä ole sen moinen. Siihen sitten päälle tuo aina niin mukavan reaaliaikainen tiedostustuntemus siitä, että lapsilleni voi käydä jos ja vaikka mitä.

Miten ihmeessä äiti-ihmiset eivät kaikki kuole sydänkohtauksiin sun muihin kauheuksiin kahden vuoden sisään raskautumisesta...?

Ja tähän väliin voisi sitten vaikka aiheessa pysyäkseen muistella entisen asunnon ekaa omistajaa. Hän oli vähän bojong. Kuultiin naapureilta kaikenlaisia juttuja hänen tempauksistaan ja naureskeltiin mukana. Kun oltiin neljän vuoden naureskeluiden jälkeen myyty asunto, kuultiin aikalailla viimeisinä iltoina kaikkein  kauiten tuolla rivitalossa asuneelta pariskunnalta, että siltä ekalta asukkaalta oli aika pian asuntoon muuton jälkeen kuollut mies ja molemmat lapset auto-onnettomuudessa rattijuopon kanssa. Arvatkaapas kuka istui muutaman päivän hiljaa punertavana ja päätti samalla, ettei enää koskaan naureskele kenellekään, joka on vähän bojong? *kolmas pillimehu jaossa* Paitsi itselleni lupaan naureskella vielä dementoituneena ysikymppisenä. Lupaan siis olla saamatta sydänkohtausta tässä lähiaikoina, mutta silti en lupaa lopettaa tiedostamisia. Koska en osaisi.