Tänään vietin laatuaikaa yksi koneella. Innostuin kokeilemaan tuota kuvankäsittelyä, ja vaikkei lopputulos kovin kummoinen olekaan, niin homma oli hankalampaa kuin miltä se näyttää. Pari tuntia vierähti näiden kahden kuvan kanssa. Siis voi vide että osaa tämä maailma ollakin omansalaista. Ei siitä kuitenkaan sen enempää.

Huutikseen väsäsin M-kokoista ja ekana hempeät lammaspöksyt, joita Yrittäjä tuijotti ja ihasteli ja ylisti täydellisiksi. Herää vain pari kysymystä; 1. Mitä se on tehnyt? tai 2. Mitä se haluaa? Äkkiseltään veikkaisin kakkosta, mutta kun rakkauttakin se on viimeaikoina saanut ihan yllinkyllin, niin se vähän hämää. Mutta jos se oikeasti menee niin, että kun mies saa tarpeeksi rakkautta, niin se alkaa nähdä muutakin maailmaa selkeämmin? Toki miehiäkin on moneen lähtöön, mutta tällälailla ihan vain hauskasti yleistäen.

Ja sitten Sakari. Sakari se on melkoinen veikko. Hänellä on kaikki hallussa, mutta silti silloin tällöin pullea ympärillä pörräävä kärpänen saattaa livahtaa karkuteille kerran jos kahdestikin. Mutta se ei hetkauta Sakarin itsetuntoa suuntaan tahi toiseen. Hän se jaksaa olla oman lampensa herra. Ei kysytä lammikon toisilta sammakoilta.

Seuraavaksi pääsen piikittelemään taas yhtä karvapalleroa. Hän on valkoinen koira ja voin kertoa, että haastetta tulee olemaan. Onneksi löysin ihanaa kirkkaanvalkoista huovutusvillaa TaitoShopista tässä yksi päivä. Ilman tuota olisinkin pulassa, jotenkas taas löytyi tarkoitus TaitoShop-vierailulle. Se se vasta on kyllä hassu paikka. Sinne lähdetään yleensä hakemaan jotain yhtä pientä väriläiskää ja palataan autolle Yrittäjän ja iloisen loppuperheen  luo ehken vähän pitemmän ajan päästä kuin alunperin höpöttelin odottelijoille kera ison kassillisen kaikkee kivaa. Niitä sitten esittelen Yrittäjälle ja sehän on täysillä mukana! Siitäkin voi olla uskomattoman ihanaa, että löytyi limevihreetäkin!

Pakko vielä nopeasti näpytellä, että MiNääää on laajentanut repertuaariaan. Tavallisten elämää ja kuolemaa käsittelevien toteamustensa lisäksi, on alkanut myös ennustaa säätä. Tässä yksi ilta oltiin nukahtelemassa ja pitkän hiljaisuuden jälkeen, jona aikana Meemeli ehti jo melkein ajatella hommansa olevan siltä päivältä ohi, yhtäkkiä totesi:

"Kohta sataa vettä. Eikö sadakin?"

Ja sitten sammui kuin saunalyhty.

Minä lueskelin hetken aikaa hiljaisuudessa, kunnes ehkä 10 minuutin kuluttua alkoi kunnon sadekuuro rapsutella kattoa päällämme.

Tänä aamuna heräsi kertalaakista seisaalleen ja rupatteli iloisesti:

"Kohta sataa lunta! Sitten voidaan tehdä niitä lumiukkoja!!"

Se näki vaan normi-ihmisten unta - eiks niin??? Joohan? Kaalitkin alkoi pihalla itkemään tuon letkautuksen jälkeen. Tuolleen saa ihmisiä säikytellä. Varsinkaan äitejä.

Uudesta elämästäkin hän kertoi pari viikkoa sitten eräälle ystävälleni . Muuten olisikin viikon päästä tullut totaaliyllärinä asia, nyt tuli vain yllärinä. =D Hän on kyllä taitava laittamaan varoituskellot soimaan. Ehtii sitten asioita mietiskellä ennenkä iskee kunnolla. Ja äärettömän ihana, että on juuri minun lapsi. Nyt saan nauttia tuosta ystäväni tulevasta pikkuisesta heti alkumetreiltä asti. <3 Kun eihän tuollaisen kommentoinnin jälkeen voi olla sitten kertomatta, että "osui oikeaan". =D Tätäkin tietoa olisi taatusti ilman MiNääätä pihdattu minulta vielä viikko jos toinenkin.