Tilauksesta valmistui nämä L- kokoiset tilauspitkikset eräälle melkein ikuisesti vastasyntyneelle 1-vuotiaalle. Hänen viidennet minun vauvaseni. <3 Ei ole kuin vuosi, kun nb-kokoiset kävin sairaalaan viemässä ylläripyllärinä. Tunnetaan äitinsä kanssa ihan vain netissä, mutta sattui sopivasti tämä pikkuinen syntymään jouluna ja siksi äiti raahautumaan ambulanssilla parisataa kilsaa lähemmäs Meemeliä synnytystuskissaan. Äitin puolesta olisin valkannut vähän toisen ajankohdan synnytykselle (kuin jouluaaton), mutta toisaalta, salaa mielessäni olen hyvin tyytyväinen. Pääsin vähän hypistelemään tuota pikkuista pikkuriikkistä (ja näkemään samalla iskulla myös äitinsä ihka oikeasti =D).  Nyt hän siis on jo iso tyttö, mitä en kyllä suostu uskomaan.

Otsakkeesta puolestansa. HUIPPUA!!!! Meemeli herää eloon tällaisilla pakkasilla. Eihän tuolla kauaa pysty olemaan, mutta jo pelkkä ajatus ulkoilman kylmyydestä saa hykertelemään onnesta. Samahan se on sitten plus-merkki edessä. Mahtavia ilmoja molemmat!

On me neniäkin tuolla näytetty ja edelleen ovat päissämme. Eikä ilmeisesti edes yhtä paleltunutta poskeakaan kenelläkään. Juuri vuorasin pienen vauvani kohta 4v. ulos nukkumaan ja hyvin taitaa nukuttaakin. =)

Aamulla kiirehdittiin (hienosti myöhässä) eskariin. Meistä näkyi silmät (paitsi Hellämielisestäni ei niitäkään, koska lasit oli huurussa ja suunnisti kiireessä sokkona -  toinen silmä myös vielä varmistusmielessä peitettynä lapulla).  Matkaa vajaa kilsa. Hellämielinen jätettiin eskaroimaan ja MiNääään kanssa kipsuteltiin kotiin takaisin. Hän huusi kuin pienen pieni hyeenavauva koko matkan, koska en antanut enää ei-kiireessä istua pulkassa. Kiireessä kun unohtui peitto pyllyn alta. Kotona piipahdettiin vain sen verran, että keräsin kerhokamppeet matkaan. Ja että takaisin ulkouduttuamme palasimme tietenkin pissalle. Suuntasimme taas vajaan kilsan päähän kerhoilemaan. Nyt oli matkanteko mukavaa, koska jonkun pyllyn alla oli lämmike.  Meistä näkyi taas silmät. Samoin kuin sitten mukavan kerhopyrähdyksen jälkeen kotimatkalla.

Kotiuduttuamme hetken päästä saapui vanhempi Rinsessani koulusta ja halusi kotiarestilyhennystä ja ulkoilla 45 minuuttia pikkusiskonsa kanssa. Hieman mietiskellen päästin heidät pihalle. Siellä he viihtyivät koko korvausajan. Tosin ilman äidinkomennusta ulkoilleet vanhemman Rinssessani kaverit hyppelehtivät hauskasti pillifarkuissansa. Yritin kyllä useaan otteeseen ehdotella jotain toppiksiani. Mutta todennäköisesti joku Tosi Tärkeä olisi juuri silloin tullut kurkistelemaan meidän takapihalle, joten kaverit hihhuloivat vain pilleissänsä. Omani laittoi kuuliaisesti toppapökät jalkaan. Halusi oikeasti kotiarestia veks?

Ulkoilun jälkeen tosiaan MiNäää pyörähti vain vähän syöpäsemässä jotain ja nyt on taas tuolla paukuissa. Tosin vaivaiset -29 astetta tuolla näyttäisi enää olevan.

Huomiseksi luvattu vähän lämpöisempää, joten taidamme toteuttaa suunnitelman kipsutella eskarihaun jälkeen reilun kahden kilsan päähän kyläilemään. Jos ei mitään kuulu enää, olemme jääneet matkalle.  Minää ja Hellämieliseni kun laskevat öitä tuohon kyläilyyn, niin vähän olen äitihahmona tuskaillut lapsieni tunne-elämän puolesta säätiedotuksia katsellessa. Mutta onneksi tämänpäiväinen todisti, että elossa tuolla selviää. Ja pulkanvetäjä vallan hikisenäkin.